Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Vielä vähän kuulumisia ennen hyvästejä!

Täällä ollaan vielä. Edellisestä kirjoituksesta on melkein kuukausi. Mutta tiedättekö, kun ilmoitin lopettavani blogin niin unohdin sen melkein heti. Tai en unohtanut, mutta kaikki to do listat sen suhteen unohtuivat, poistin kävijämääriä seuraavat sovellukset ja vain olin kirjoittamatta. Se oli ihanaa, todella vapauttavaa. Ja vain vahvisti sitä, että lopettaminen on todellakin oikea päätös.

 

Me nautimme lasten kanssa tällä hetkellä kesälomasta. Saan lomailla koko heinäkuun! Suunnitelmissa olisi lähteä pienelle telttaretkelle (vaikka pihalla teltassa nukkuminen päättyi 15 minuutin kokeilun jälkeen takaisin sisälle) ja ihan vain olla ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Ollaan saatu jo uida helteiden takia kaikkien muiden kesienkin edestä. Sellaista kivaa pientä kesäpuuhaa!

 

Kroppani oli aivan loman tarpeessa. Nyt kun on reilu viikko lomailti, niin herään aamulla ilman jäätävää väsymystä vaikka hyvin olenkin nukkunut lomalla. Kestää vain hetki ennen kuin keho palautuu kuluneesta vuodesta. Olihan se nimittäin ihan todella raskas. Raskas, vaikkakin super opettavainen. Nyt lomaillaan, unohdetaan vaka-asiat ja palataan uudella jaksamisella elokuussa töihin!

Elokuu, niin kaukana mutta silti aika pelottavan lähellä jo.

Permanentista moni aina välillä kyselee ja edelleen olen ihan super tyytyväinen siihen. Hyvin on pysynyt, mutta vaatiihan se työtä. Ei ihan hirveästi, mutta enemmän mitä hiukseni ennen vaativat. Suihkun jälkeen muotoilutuotteita AINA jos haluan kiharan pysyvän kunnolla. Rakastan sitä edelleen paljon, onneksi uskalsin ottaa permiksen!

 

Ei minulla mitään sen enempää asiaa ole. Ferritiini ja D-vitamiiniarvot ovat nousseet kivasti ja olo on mukava. Sometyöt sujuu paremmin kuin hyvin ja lomailu on ihanaa kaikista sisarusriidoista huolimatta.

Blogi muuttaa hetken päästä vanhaan osoitteeseen. En lupaa että kirjoitan tänne enää mitään, koska nytkin meni kuukausi. Hah. Ehkä vanhassa osoitteessa nähdään vielä yhden tai kahden postauksen verran johon tiivistän esim reseptit ja muut blogini luetuimmat jutut. Ja ken tietää, ehkä kerran pari vuodessa on pakko päästä kirjoittamaan sinne jotain. Ehkä vielä jonain päivänä palaan.

 

Nyt kuitenkin nautin tästä ylimääräisestä ajasta jota tästä jää ja panostan satalasissa Instagramin puolella. Ihanaa kesää teille kaikille! Ja kiitos vielä kaikista lauseista ja yhteisistä sanoista joita olemme jakaneet. Oli tämä ihana ja suuri asia elämässäni. Sain blogata jopa työkseni Kaksplussalla aikoinaan vaikkei se päätyöni koskaan ollutkaan. Aikamoinen matka on tullut tehtyä.

 

Ja nyt se on tullut päätökseensä. Kiitos.

Miksi kroppa ei toimi nyt!?

Olen julkaissut somessani monta kertaa kivuliaasta ovulaatiosta. Yllä oleva kuva on ovulaatioturvotusta. Aikamoista eikö?

 

Yllä oleva kuva on viime helmikuulta. Tajusin tässä eräs päivä, että en ole tuntenut ovulaatiota tuon kuvan jälkeen. Miksi kroppani ei toimi niin kuin pitää tällä hetkellä?

 

Kuukautiseni olivat juuri melkein 2 viikkoa myöhässä. Muutaman negatiivisen testin ja paniikin jälkeen ne vihdoin alkoivat, mutta ihmettelen suuresti. Melkein vuosien tunnin tarkka kiertoni on nyt neljän kuukauden aikana mennyt vähän sekaisin. En ovuloi ja kierto kestää sen myötä pidempään kuin ennen.

Itsehän diagnosoin itselleni jo tietysti varhaiset vaihdevuodet. Mutta todellisuudessa kai se on niin, että olen vain ehkä ollut niin väsynyt ja stressaantunut tämän kevään, että kroppa ei toimi ihan ihanteellisesti nyt. Olen ennen lapsia kärsinyt hyvinkin epäsäännöllisestä kierrosta. Sitten tuli yksi tipaton tammikuu ja pädääm, olinkin sitten heti raskaana. Ja sen jälkeen kierto on ollut melkein tunnin tarkka. Kunnes nyt.

 

Ehkä olen syönyt nyt liian huonosti? Liikkunut liikaa? Stressannut liikaa? En tiedä. Sen tiedän, että ahdistus mahdollisesta raskaudesta oli todella suuri. Niin suuri, että ihan itse yllätyin.

 

Missään nimessä keskeytys ei olisi vaihtoehto minulle, mutta voin rehellisesti sanoa etten neljättä lasta nyt todellakaan toivoisi. Ahdisti ajatus siitä, että kaikki alkaisi alusta juuri kun elämä on vähän helpottanut. En jaksaisi enää olla raskaana, juuri kun tunnen olevani minä ja oman kehoni haltija. En jaksaisi vauvavuoteen vaiheita, en jaksaisi taas jäädä töistä äitiyslomalle. En jaksaisi sitä, että tulot taas pienenevät. En jaksaisi oikeastaan mitään mikä liittyisi vauvavuoteen tai raskauteen.

 

Vaikka kyllä minä sitä pientä ihmettä olisin rakastanut ihan yhtä paljon kuin muitakin ihmeitäni. Se olisi vain vaatinut aikaa totutella ajatukseen.

Onneksi ei tarvitse totutella. Toivotaan, että kesäloma auttaa kehoa taas toimimaan oikein. Eihän tämä mitenkään minua haittaa, mutta ihmettelen. Ihmettelen suuresti. Olen ovuloinut ensimmäisen kerran 2kk synnytyksen jälkeen ja sitten yks kaks se loppui. Tämäkin on yksi syy miksi en neljänteen lapseen edes uskaltaisi lähteä ehkä enää ikinä; koskaan ei tiedä mitä kropassa tapahtuu. On eri asia päättää olla haluamatta lisää lapsia kuin joutua olemaan ilman itsestä riippumattomista syistä.

Loppulause ylistäköön aiheesta ja aiheen vierestä vielä kuukuppia. Miten me naiset ollaan pärjättykään ilman sitä!?

P.s Blogin tie lähenee hiljalleen loppuaan. Tule instaan mukaan! Sieltä en taida lähteä koskaan!