Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Kun oma työtulevaisuus vähän ahdistaa

Tavallaan ei ahdista, mutta kieltämättä viime aikoina tulevaisuuteni on kyllä pyörinyt lähes päivittäin päässä. Mistä sitä sitten aloittaisin?

Olen siis ilmoittanut töihin, että palaan sinne syyskuussa 2019. Olen töissä yksityisessä päiväkodissa, ollut samassa firmassa vuodesta 2012 kun valmistuin lähihoitajaksi. Tykkään työstäni monikulttuurisessa päiväkodissa, mutta kieltämättä omien lasten myötä koko lastenhoitajan ura on alkanut mietityttämään. Jollain tapaa tuntuu niin ristiriitaiselta laittaa omat lapset päiväkotiin ja lähteä hoitamaan muiden lapsia päiväkotiin.

Pelkään, että väsyn lapsiin. Pelkään etten jaksaa hoitaa kumpaakaan satalasissa. En äitiyttä enkä lastenhoitajan duunia. Pelkään, että kun tulen töistä kotiin olen jo valmiiksi kyllästynyt meteliin ja häslinkiin. Ja eniten siitä kärsii omat lapseni.

Olen siis miettinyt tulevaisuutta ja vuoden päästä kutsuvaa työelämää. Vuosi on pitkä aika, mutta samalla kuitenkin lyhyt. Ja itseasiassa tässä kohtaa vuosi onkin lyhentynyt jo kymmeneen kuukauteen. Aika menee siis nopeaan, enkä oikein tiedä mitä tekisin. Tai tiedän.

Jos minä saisin päättää, löytäisin ennen ensi syksyä työpaikan jonka ohella voisin lukea itseni merkonomiksi. Haluaisin siis löytää oppisopimuspaikan. Palkanalaskentaa, tilitoimistoa tai kaupan alaa. Esimerkiksi ruokakaupassa tai jossain pienessä liikkeessä, lastentarvikeliikkeessä tai kirpputorilla viihtyisin todella hyvin. Olen aika kaikkiruokainen ja kaikki kiinnostaa. Ensimmäinen askel kohti tämän haaveen toteutumista olisi mennä kuuntelemaan oppisopimusinfoa. Nimittäin sitten olisi edessä se vaikein, löytää minulle sopiva työpaikka joka ottaisi minut oppisopimuksella töihin. Kuulemma ei ihan helppo keissi.

Ja emminhän minä. Minä tykkään työstäni monikulttuurisessa päiväkodissa toden teolla. Luulen, että työ olisi minulle täydellinen lapsettomana tai sitten kun omat lapseni ovat kouluiässä. Entä jos kadun alanvaihtoa myöhemmin? Toisaalta uskon, että kyllä paluu päiväkotiin onnistuu halutessani. Mutta taas että monikulttuuriseen päiväkotiin? Ei välttämättä niin helposti, niitä ei ihan joka kadunkulmassa ole. ”Tavallinen” päiväkoti taasen ei tunnu olevan se minun juttuni, vaan juurikin se monikulttuurisuus on ollut työni suola – ja haaste, ja arjen vauhdittaja…- jo vuosia.

Kaikkea tätä hankaloittaa tietenkin myös arki ja omat lapset. Kolmen lapsen päivähoitopaikat, kuljettamiset, hakemiset ja viemiset pitkää päivää ja vuorotyötä tekevän puolison kanssa ei aina ole se suotuisin ja helpoin ympäristö suunnitella – tai ainakaan toteuttaa kovin yksinkertaisesti – mitään.

Ja suurin este on varmasti oma arkuus. Uskallanko? Tällä kombolla kuitenkin arki ja elämä on rullannut kivasti eteenpäin jo vuosia. Tällä työllä ja arjella pyöri kaikki hyvin kahden lapsen kanssa, niin varmasti pyörii myös kolmen. Uskallanko laittaa kaiken uusiksi ja vaikeuttaa arkea? Koska uusiksi kaikki menisi ainakin jollain tavalla.

Kutkuttavaa ja samalla niin pelottavaa.

Pimp my arkiruoka: Helppo ja yksinkertainen kasviskiusaus!

Tarvitset:

 1 kg peruna-sipulisekoitusta 
punaisia linssejä
1-2 pussia kasvissuikaleita
 juustoraastetta
 2 purkkia ruokakermaa 
ja mausteita.

Uunivuokaan yksi pussi peruna-sipulisekoitusta eli 500 grammaa. Siihen päälle kasvissuikaleet ja linssejä. Sitten vielä kerros peruna-sipulisuikaleita. Kuorruta (tai älä jos haluat esimerkiksi vegeversion ja vaihdat kermat kasvispohjaisiksi) juustoraasteella. Kaada kermat päälle ja laita 200 asteiseen uuniin reilu tunniksi. Avot! (Minä lämmitin kerman hellalla ja laitoin joukkoon hivenen pippuria sekä kasvisliemikuution, riitti mainiosti!)

Hyvää, yksinkertaista ja nopeaa – ellei uuniaikaa lasketa. 
Lastenraadin mielipide uuteen ruokaan: Ihan ok, kun laittoi kunnon kasan ketsuppia päälle…
Äidin mielipide: Tavallista arkiruokaa. Ei gurmeeta, mutta oikein hyvin maistuu maanantaisin ja tiistaisin eikä tarvinnut koko ajan seistä hellan edessä. Linssejä ensi kerralla vähän enemmän sekaan! Tai soijarouhetta, se olisi ehkä jopa parempi! Myös maustettu ruokakerma tai sulatejuusto (tai aurajuusto, tosin ei lasteni makuun!) voisi toimia tosi hyvin joukossa!

Tuomio arkiruokana: Varmasti tehdään toistekin!