Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Millaisia kuvia sinä lapsestasi netissä julkaiset?

Piilotin edellispäivänä blogistani paljon vanhoja tekstejä. Enää täältä ei löydy kuin vuoden 2017 ja sitä uudemmat tekstit. Sen suurempaa syytä en osaa edes teolleni sanoa. Ehkä tuntui että täällä oli liikaa? Tai ehkä tyylini on muuttunut vuosien varrella. Ehkä ajattelin, että teen tätä itselleni ja itse saan lueskella ne luonnoksista joten miksipä ei.

Olen kirjoittanut blogia jo melkein kuusi vuotta. Se on monta tekstiä, kun postaus tahti on ollut melkein päivittäinen. Monta pientä asiaa minusta ja meistä, mutta kuitenkin aika vähän. Silti ehkä ahdisti, kun täällä oli niin paljon. Vaikka olen aina ollut ja olen edelleen bloggaustyylini kanssa sinut, niin jollain tapaa ahdisti, että täällä oli niin paljon sellaisia tekstejä mitä en edes muista olevan.

Isoin lapsemme lähenee myös kouluikää jo kovaa vauhtia eikä mene kuin muutama vuosi siihen, että hän alkaa jättämään omaa jalanjälkeään sosiaaliseen mediaan. Siksi yhä useammin kaksi isompaa lastamme näkyvät kuvissa vain osittain, siksi yhä useammin he kulkevat nimellä lapset tai iällä viitaten. Joka muutenkin tuntuu loogisemmalta, koska osa teistä käy vain aina silloin tällöin eikä varmasti pysyisi perässä, jos puhuisin heistä aina vain nimellä.

Muutoksista huolimatta koen, että lasten näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa demonisoidaan hyvin herkästi. Tässäkin asiassa uskon, että sillä maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle. Siltikin välillä näkee lasten uikkari- ja vessakuvia ja niissä kohtaa aina mietin, että miksi? Varsinkin viime päivien uutisoinnin valossa on meidän jokaisen hyvä ehkä vähän tarkastella omaa nettikäyttäytymistään. Hyvä ohjenuora ennen kuvan julkaisunapin painamista on: julkaisisinko itsestäni tällaisen kuvan?

Todella monet vanhemmat osaavat nettietiketin lastensa osalta mielestäni todella hyvin. Kaipaisinkin tämän asian tiimoilta paljon sellaista fiksua keskustelua. Herkästi se nimittäin menee siihen syyllistämisen ja vastakkainasettelun puolelle. Kasvatustapoja on monia ja nykypäivävänä tämän voi jo hyvin laskea yhdeksi valinnaksi kasvatuksen ja vanhemmuuden saralla, yhdeksi valinnaksi olla omanlaisensa perhe ja vanhempi. Mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi meillä tai naapurissa. Ja se on ihan okei.

Vanhempana mietin myös omalta osaltani julkaisuetikettiä. Mitä minä haluan lasteni löytävän minusta muutaman vuoden päästä googlettamalla? Mitä minä haluan lasteni tietävän esimerkiksi meidän parisuhteesta? Haluavatko he tai heidän kaverinsa löytää tarkkaa tietoa esimerkiksi meidän seksielämästä? Ei kiitos. Kiusaamiselle ei koskaan saisi olla syytä, mutta en myös halua omalla toiminallani tieten tahtoen altistaa sille. Vai altistanko silti, vaikka koen etten altista?

Omien kuvieni kohdalla mietin myös usein, että haluanko nähdä lapsestani sellaisia kuvia teini-iässä internetissä? Esimerkki on usein kasvatustyylini, millä minä perustelisin teini-ikäiselle ettei tietynlaiset kuvat ole ok netissä kaikkien silmillä jos itse olisin tehnyt aivan päinvastoin?

Tässä muutamia omia ohjenuoriani vanhemmuuden nettietiketin suhteen.

Minä oikeasti todella mielenkiinnolla odotan millaista nettietikettiä lapseni tulevat noudattamaan ja mihin suuntaan tämä sometus on menossa. Miten nykyajan lapset siihen tulevaisuudessa asennoituvat ja millaisia eri somejuttuja on vielä luvassa?

Nimittäin minä olen itse osittain kasvanut tämän sosiaalisen median rinnalla nuoreksi ja aikuiseksi ja lapseni tulevat kasvamaan kokonaan tähän aikaikauteen, jossa nämä asiat ovat ainakin jollain osin elämässä mukana.

Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää ja mitä mieltä he näistä valinnoistani isompana ovat. Voi nimittäin olla, että metsään menee ja lujaa. Ehkä he olisivat kaivanneet enemmän yksityisyyttä  ehkä he ovat sitä miltä, että mutsi oliks sä vähän hysteerinen!?

Siksi minulle on tarkkaa olla sinut tämän valintani ja tyylini kanssa, jotta me voidaan sitten vuosien päästä keskustella asiasta rakentavasti tai olla kokonaan keskustelematta. Eihän sitä tiedä vaikka heitä ei voisi mutsi vähempää kiinnostaa.

Millainen teidän nettietiketti on äitinä tai isänä?


Minä en ole tavoitettavissa 24/7 internetin kautta.

Olen tässä viime aikoina tutustunut tuohon Facebook-kirppisten ihmeelliseen maailmaan. Sekä myyjänä, että ostajana. Ja voi että miten minua yksi asia siellä ärsyttää. Nimittäin se, että ostat tai myyt, niin sinun pitäisi olla tavoitettavissa koko ajan. 

Kun myin tavaraa, enkä vastannut reilu tuntiin, niin heti huhuiltiin perään. Kun olisin ostanut tavaraa ja en vastannut reilu 12 tunnin sisällä – tässä oli yö välissä..- niin tavara annettiin seuraavalle, koska minusta ei kuulunut mitään. Ei siinä, että kumpikaan olisi maailmanloppu, mutta ihanko oikeasti tähän on tultu, että internetin kautta pitäisi saada yhteyttä koko ajan? Minä kun olen edelleen jämähtänyt siihen aikaan, että vain soittamalla voit tavoittaa toisen heti. Jos silloinkaan, koska olen myös älyttömän huono vastaamaan puhelimeen.

Minä en pitä kännykässä mobiilidataa tai wifiä päällä koko ajan. Se on suljettuna aina, kun en sitä käytä. Koska se piippaus ja värinä vie huomioni oikeasta elämästä.

Läheiseni ja ystäväni tietävät tämän minusta. Siskoni saattaa soittaa minulle kato whats app jonka jälkeen hän sulkee puhelimen. Ystäväni saattavat laittaa tekstiviestiä, että avaa netti. Jokainen tietää, että jos on tärkeää asiaa niin älä laita sitä netin kautta tai ainakin vähintäänkin huhuile tekstiviestillä vähän perään.

Vaikka minulla on tolkuttoman paljon kännykkä kädessä jo ihan näiden somehommien takia, niin silti en ole koko ajan tavoitettavissa sitä kautta. Jos laitan netin päälle sähköpostin lähetystä varten, niin en välttämättä avaa whatsappia. Jos laitan netin päälle sitä varten, että voin selata Instagramia, niin en avaa messengerin viestejä. Kun sellaiset ”tärkeät ja pakolliset” asiat täytyy hoitaa heti, kun viestit avaa tai sitten ne unohtuu. Ja kolmen lapsen kanssa ne hetket ovat välillä vähän kiven alla.

Täytyykö minun siis tästä lähin lisätä kirpputorin osto- tai myynti-ilmoitukseen teksti; minua ei tavoita netin kautta koko ajan, pyrin vastaamaan kuitenkin kuuden tunnin sisällä. Ellei yötä lasketa. Kärsivällisyyttä, pyydän.

Ehkä olen vanhanaikainen. Ehkä olen jäänyt teknologiankelkasta. Tai sitten vaan vähän protestoin sitä, että nykypäivänä pitäisi A) viettää koko ajan aikaa kännykkä kädessä. B) olla tavoitettavissa koko ajan.