Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Äitiys olisi kurjaa ilman internettiä

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa.


Aamulla, kun herään. otan itselleni aina aikaa rauhalliselle aamukahville. Siinä kuuma kahvi kourassa on ihana selata somea ja uppotua hetki sinne minun maailmaani. Jos netti takkuilee, menisi äidin pasmat sekaisin ja aamukahvikin maistuisi kitkerältä.

Jossain kohtaa aamua soitamme lasten kanssa isille videopuhelun Whatsappin kautta. Hyvää työpäivää isi! 

Lounasaikaan joskus aikataulut menevät vähän pieleen ja havahdun lounaan tekoon vasta siinä vaiheessa, kun joku kolmesta ilmoittaa NÄLKÄ, yleensä raivon tai kitinän kera. Silloin menen äkkiä hellan eteen ja loihin nopeasti jonkun pikalounaan. Jotta saisin tehdä sen rauhassa ja mahdollisimman mukavasti meidän kaikkien osalta, istutan kolmen koplani suoratoistopalvelun eteen. Jos netti takkuilee, menee kaikilta hermo. Eniten äidiltä joka hikoilee hellan edessä yhden kiljuessa jaloissa ja lisäten tuskahien määrää.


Lasten päivälevon aikana saa äiti käteensä kupin kuumaa kahvia ja avaa puhelimen netin. Työskentely lasten kanssa on haastavaa, joten nyt on päivän tehokkain ja parhain hetki vastata sähköposteihin ja kommentteihin sekä luonnostella uutta postausta. Nopeus ja tehokkuus on valttia, myös netin osalta. Nimittäin kolme lasta unilla samaan aikaan on jo lottovoitto eikä silloin ole aikaa hukattavana. Suoritustehoa. Sitä vaaditaan niin äidiltä kuin netiltäkin!

Iltapäivällä lähdemme lasten kanssa metsään retkelle. Bongataan muutamat linnut ja kasvit ja uteliaat lapseni tottakai kysyvät mitä ne ovat. Äidin biologian sekä maantiedon tunneilta on ihan hivenen aikaa ja pää totta kai lyö tyhjää. Luojalle kiitos internetistä ja älypuhelimesta. Mobiilidata päälle ja google laulamaan. Ja taas kerran äiti saa jonkun muun varjolla pisteet kotiin lapsiltaan, hah. Kyllä sä äiti olet sitten viisas!

Päivän aikana saatan etsiä idoita Pinterestistä seuraavan viikon ruokalistaan, lastenhuoneen sisustukseen tai lasten askarteluihin. Joskus kuuntelen radiota nettiselaimella ja lempi podcastejani, kun viikkaan pyykkejä tai tiskaan.

Lähdemme autolla hakemaan Facebook kirppikseltä ostamaani paitaa. En tiedä yhtään missä päin Turkua osoite sijaitsee, onneksi puhelimessa on netti ja navigaattori. Muistatteko paperikarttojen ajan? Minä en, onneksi. Olen aina ollut surkea suunnistuksessa ja karttojen luvussa! 

Illalla me olemme kaikki aivan rättiväsyneitä. Tänään äiti ei jaksa lukea iltasatua, vaan lukijan virkaa toimittaa Spotify tai Deezer josta löytyy kattava määrä lasten iltasatuja sekä lauluja. Upeaa eikö?

Sitten äiti lysähtää sohvalle, avaa Viaplayn ja uppoutuu jonkun hyvän sarjan ja suklaan pariin ja vaihtelee vähän Whatsapp viestejä ystävien kanssa. 





Pääsin tämän DNA:n kaupallisen yhteistyön merkeissä pohtimaan meidän arkista netin käyttöä ja mikä siinä on minulle tärkeää. Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, miten suuri osa elämääni internet oikeasti on. Se on mukana joka paikassa ja aina. Facebookissani tuli muutama hetki sitten muisto seitsemän vuoden takaa ja se kuului näin;

Olen elänyt kaksi kuukautta ilman internettiä ja nyt kuulin operaattoriltani omistavani puhelinliittymän, johon kuuluu internet.

Uskomatonta, mihin tämä kehitys on mennyt! Tällä hetkellä en voisi kuvitellakkaan ottavani puhelinliittymää, jossa ei ole nettiä saatika eläväni kaksi kuukautta ilman internet yhteyttä. Se on viihde, mutta myös aivan huikea arjen rikastuttaja sekä helpottaja.

Minulle tärkeää on myös, että internet toimii silloin kun pitää. Juoksulenkistä ei tulisi mitään ilman musiikkia. Kommunikaatio muiden aikuisten kanssa ilman internettiä olisi vähäistä näin kotiäitinä. Olen googletellut kuumetauteja, lääkärintarvetta, allergioita, milloin mitäkin. Etsinyt vastauksia lasteni kysymyksiin ja soittanut heidän lempi biisejään. Muistan miten ärsyttävää ennen oli, kun internetselain latasi ja latasi. Aina sai jännityksellä odottaa aukeaako Irc-galleria ollenkaan, hah. Kiitos teknologian ja kehityksen, sellaista ei enää ole! Maltti on valttia, mutta niin myös nopeuskin tämän hektisen arjen keskellä. Kun on monta rautaa tulessa samaan aikaan täytyy tulen olla suuri ja tehokas!

Minulle internet arjessa on ehdoton. Erityisesti kännykän internet. Se kulkee aina mukana, se pelastaa tilanteita. Joskus internet koetaan uhkana, mutta minulle se luo paljon mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia arjen rikastuttamiseen, helpottamiseen ja jopa turvaamiseen.

On turvallinen olo, kun tieto on koko ajan vain parin näpäytyksen takana. Mitään tärkeitä puhelinnumeroita – kuten myrkytystietokeskus – tai osoitteita ei tarvitse muistaa, koska se kaikki tieto on siellä netissä. Minä en muista, koska tiedän tiedon olevan siellä puhelimen netissä. Siksi on tärkeää, että se netti toimii silloin kun pitää.

Minun ei tarvitse kuin muistaa laittaa puhelin aina illalla lataukseen, jotta aamulla on meillä kaikilla taas akut ladattuna.

Muistatteko lapsena, kun viikonloppuisin heräsi liian aikaisin eikä aamupiirretyt olleet  vielä alkaneet? Miettikää, minun ja meidän lapsemme eivät tule tietämään tällaisesta lauantaiaamun katastrofista mitään, hah. Kiitos suoratoistopalveluiden! Kyllä heillä on asiat hyvin!

Internet ei välttämättä ole elämälle välttämätön, mutta minä en ainakaan tulisi ilman sitä enää toimeen. Onhan se nyt hienoa, että se kaikki tieto ja viihde on koko ajan siinä sinun käsissäsi! Klik, klik ja taas olet hitusen viisaampi. Niin omissa kuin lastesi silmissä!

Kenelle lapsilisät kuuluu?

Tänään on taas se päivä, kun tililleni pamahtaa 333,51 euroa ”ilmaista rahaa”  nimittäin tänään on lapsilisä päivä.

Ilmaista rahaa, jep. Lapsilisänhän takia näitä lapsia tehdään. Lapset kun kasvavat auringon ja ilman voimalla ja pukeutuvat vaahteranlehtiin.

Mihin meillä siis lapsilisä käytetään?

Lapsilisä on ihan huikea juttu ja meidän taloudessa se menee käyttöön. Olen haaveillut, että kun palaan taas töihin saisin summat siirrettyä lasten tileille  mutta todellisuudessa ne taitaa mennä hoitomaksuihin ja ihan elämiseen.

Ja ensin säästetään meidän perhettä ja taloudellista turvaa varten, sitten katsotaan lasten tilejä kun talous ja elämä on turvattu.

Voi ehkä kuulostaa jonkun korvaan kovin itsekkäältä, mutta lastemme kaikki lahjarahat menevät heidän tileilleen ja aikuisena heillä kyllä on mojovat summat siellä odottamassa.

Lapsilisät meillä menee lasten elättämiseen. Pakko myöntää,  että en ole koskaan laskenut mitä lapsemme kustantaa kuukaudessa, mutta uskallan ihan heittämällä väittää ettei tuo summa todellakaan riitä mihinkään.

Koen, että me ollaan aika keskituloinen perhe. Emme rikastumaan pääse näillä töillä ja tällä asuntolainalla, mutta valintojen kautta saamme myös säästöön rahaa joka kuukausi. Sitten siis kun taas olen töissä, nyt säästäminen hoitovapaalla on vähän kausittaista ja kuukaudesta riippuvaa. Tässäkin kuussa tuli taas ylimääräisiä laskuja satojen eurojen verran. Pihalle istutetun tuija-aidan kustannuksista puhumattakaan…

Meillä lapsilisät tulevat aina minun tililleni josta sitten makselen laskuja tai siirrän rahaa meidän käytötilille. Silloin vielä kun meillä oli täysin erilliset tilit, niin tämä helpotti arkea ja minun kaupassa käyntiäni esimerkiksi hoitovapaan aikana.

Lapsilisät puhuttavat aika ajoin paljonkin. Kuka ne ansaitsee, mihin ne saa käyttää? Niin, jokainen perhe tekee valintansa ja aina ei ole edes mahdollista valita.

Jotkut sanoo, että jos lapsilisät pystyy säästämään, niin ei niitä tarvitse. Minä sanon, että aika mustavalkoinen ajatus. Kun elämä on valintoja täynnä. Erilaisilla valinnoilla meilläkään ei jäisi mitään säästöön, kun palaan töihin. Toiset ostelee, toiset pihistelee. Vaikka perheillä olisi eurolleen samat tulot, voivat menot vaihdella hurjasti. Osa on elämäntavoista kiinni, osa ei.

Siksi mielestäni lapsilisät kuuluvat tuloja katsomatta kaikille. Kun olisi lähes mahdotonta sanoa tarvitseeko joku niitä vai ei.

Meillä lapsilisät lasketaan joka kuukausi budjettiin ja ne ovat osasyy siihen, että minun on ollut mahdollista jäädä hoitovapaalle. Tänään tililleni pamahti reilu 333 euroa, samanlainen summa – eikä edes riitä – sieltä lähtee lähipäivinä.

Että ei ne lapset niin kovin rahallisesti kannattava bisnes ole, hah.

Vaikka syksyn töihin paluu välillä ahdistaa, niin olen siitä myös innoissani. Yksi iso syy talous ja ajatus siitä, että oikeasti sinne sukanvarteen jäisi vähän enemmän kuukaudessa.

Taloudellinen tasapaino tuo minulle turvaa, mutta kyllä seuraavan kymmenen vuoden rahareiät on jo tiedossakin autotallista, pihakivetyksiin ja silmien laserleikkaukseen. Eikä näitä niillä lapsilisillä maksella, vaikka säästöön joskus senkin summan saisi.