Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Vesivärimaalausta ilman sotkua! Ja vesivärejä..

Tulin viikonlopun kunniaksi vinkkaamaan meidän mahtavasta Prismalöydöstä, nimittäin taikapaperista! Kuten tytöt sitä nimittivät. 
Ja onhan se melkein kuin taikaa: pelkällä vesitilkalla ja pensselillä värit ilmaantuvat ihaniin kuviin! Voit siis maalata vesiväreillä ilman vesivärejä ja sotkua. Okei, voihan vettä vähän roiskua, mutta se on vähäistä verrattuna siihen kaaokseen jonka lapseni normaaleilla vesiväreillä saa aikaiseksi. 
Jostain netin äitiryhmästä bongasin tämän Oppi&Ilo lehtiön ja Prismasta sen sitten löysin. Hintaa oli karvan verran alle 9 euroa ja kuvia 15 kappaletta. Tämä olisi kesäreissulla – miks ei syys-tai talvireissuillakin! – ollut varmasti monelle just se juttu, kun tarvitaan tekemistä, mutta ei raahaamista. Saatika sotkua.. Hah. 
Ihanaa viikonloppua kaikille! Lehtiötä oli myös metsäteemaisena, jos ei keijukaiset napostele. 

Lapsen turvataidot. Onko ne teillä hallussa?

Ajeltiin eilen tyttöjen kanssa rauhassa kotiin niitä näitä jutellen. Eskarilainen kyseli kovasti muiden puhelinnumeroita samalla niitä leikkipuhelimeen näppäilen ja sukulaisille soitellen. Kysyin häneltä tietääkö hän kenen numero on 112? Hän vastasi, että joulupukin..?

Nauroin aluksi kovasti ja selitin hätänumeron tarkoituksen. Jäin kuitenkin miettimään millä tasolla lapsieni turvataidot ovat? Onko heillä edes mitään sellaisia? Eskarilaisen, kun olisi jo hyvä tietää mikä hätänumero on.

Olemme tyttöjen kanssa jutelleet, että jos äidille käy jotain – esimerkiksi putoaa tuolilta ja lyö päänsä – , niin naapurista hakemaan apua. Eilen iltapalan lomassa kävimme taas kerran tämän keskustelun läpi, ihan vain muistutukseksi. Ei tarvitse koputtaa, voi juosta suoraan sisään tai rämpätä kunnolla ovikelloa jos on hätä. Sitten aloin miettimään, että pitäisikö käydä keskustelu myös niistä vieraista aikuisista. Eskarilainen, kun jo pikku hiljaa alkaa itsenäistymään 24/7 valvovan silmän alta..

Siinä sitten varovasti aloitin kysymällä mitä he tekisivät jos olisivat keskenään ulkona ja joku vieras aikuinen pyytäisi heitä katsomaan koiranpentua tai metsäretkelle? Tai tarjoaisi karkkia? Eskarilainen tajusi heti jujun ja osasi vastata pienen pohdinnan jälkeen, että äitiltä pitää pyytää lupa. Neljävuotiaskin kyllä kuunteli ja tuntui tajuavan, mutta satanen vetoa, että se ei häntä niin liikuttanut. Toivottavasti kuitenkin jäi takaraivoon, ehkä juttelemme vielä muutaman viikon sisällä uudelleen asiasta.

Eskarilainen sen sijaan jäi oikein pohtimaan asiaa ja halusi tietää mitä sellaiset pahat aikuiset tekevät ja miksi ne on pahoja. Yksityiskohtiin menemättä yritin selittää satuttamista, ilkeilyä ja tönimistä. Koitin saada hänelle kuvan oikeasti ilkeistä aikuisista säilyttämällä kuitenkin viattoman lapsuuden. Eskarilainen on kuitenkin niiiin pieni. Joskus on ilkeitä lapsia, samoin on myös ilkeitä aikuisia. Hyvin varovasti selitin, koska en halunnut säikäyttää. Lisäsin myös, että aina on tärkeää kertoa jos äidille ja isille, jos johonkin lähtee. Meidän täytyy tietää missä olet, jotta emme huolestu ja löydämme sinut tarvittaessa. Ikinä ei saa vieraalta ottaa mitään tai lähteä hänen matkaansa. Ei vaikka miten mieli tekisi.

Juttelimme vielä tilanteesta pois lähtemisestä ja siitä, mitä vieraalle aikuiselle voi vastata. Tulimme molemmat siihen tulokseen, että helpointa on vaan sanoa topakasti, että ÄITI KIELTÄÄ!

Hän ei ottanut asiaa puheeksi enää eilen tai tänään. Voi olla, että asia unohtui. Mutta toivoin, että hänelle jää edes pieni ajatus kytemään sinne takaraivoon ja olisi ainakin muistissa jos jotain joskus tapahtuu.

Vaikka pidän kotikuntaamme Lietoa lintukotona, niin maailma on muuttunut. Vuoden päästä hän lähtee jo yksin koulutielle joka on muuten hirmusen pelottavaa. Vaikka ajattelin, ettei ekaluokkalainen kännykkään tarvitse, niin hän todellakin sen saa. Ihan vain vaikka näitä tilanteita varten tai sitä varten, että ne sukat ovat aamulla hukassa. Itsekkäästi myös oma mielenrauhani on tasaisempi, kun saan hänet tarvittaessa kiinni.

Tässä jaaritellessäni tuli muuten mieleen, että ollaanhan me sitten tietenkin puhuttu myös uimapukukoodista ja siitä, että uikkareiden alla oleva on sinun omasi johon kenenkään ei kuulu koskea. Ja siitä, mitä tehdään jos kotona syttyy tulipalo. Noh, ehkä me sittenkin ollaan aika kartalla näistä vaikkei tuo hätänumero ihan nyt ollutkaan mielessä?

Millaisia turvataitoja teillä on opetettu minkä ikäisille lapsille? Miten te olette selittäneet lapsille vaarallisista aikuisista tai onko kenties olemassa aiheesta jotain lastenkirjaa tms jonka voisi lapislle lukea? Aion nimittäin ottaa asian taas puheeksi ensi viikolla muistin virkistämiseksi, joten neuvot ovat tervetulleita!