Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Lapset auttavat painonhallinnassa

Totta se on. Lapset todellakin auttavat minua painonhallinnassa. Eivät suinkaan kehota lenkille tai tunge karkin sijaan porkkanoita suuhuni. Vaan yksinkertaisesti eivät anna minun istua.

Minulla on ollut nyt muutaman kuukauden käytössäni Polar Ingite aktiivisuuskello. Olen asettanut itselleni kolmesta vaihtoehdosta keskimmäisen eli tason kaksi. Tasolla kaksi muistaakseni oli ””kriteerinä” keskiraskas työ ja aika aktiivinen liikunta. 
Kolmen lapsen treenavana äitinä ja päiväkotityötä tekevänä varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ei paljon tarvitse pelätä, etteikö aktiivisuus tulisi arkisin täyteen. 
Eilenkin oli lepopäivä ja kelloni näytti 116 % aktiivisuustavoitteesta saavutettu. Lapset toden totta pitävät meikäläisen liikkeessä. Sekä kotona, että töissä.
Tästä pääsemme siihen ongelmaan, että ehtiikö kroppa palautumaan treenistä koskaan kunnolla, kun ilman liikuntaakin on aika raskasta? Tuntuu, että kyllä ehtii, kun olen nyt treenannut vain joka toinen päivä. Treenikin kulkee huomattavasti paremmin, kun olen malttanut vähän hidastaa tahtia!
Uskon vahvasti siihen, että arki aktiivisuudella on suurikin vaikutus painonhallintaan. Vaikka tässä itse en niinkään ole painoani hallinnut. Mutta minun askeleeni ja kulutukseni kellon mukaan  – Vaikka epäilen että ei ne kyllä ihan paikkaansa pidä, liioittelee – on aika huimia lukuja välillä.
Mutta rehellisesti sanottuna oikeasti on päiviä, kun aamu kuudesta ilta kahdeksaan ei paljon ehdi istua. Ja voi että miten nautin siitä, että saa mennä ja painaa töissä ja kotona.
Kahden kuukauden toimistotyökokeilun aikana huomasin, että liikkuminen työssä on mielekkyyden ja työhyvinvoinnin kannalta minulle aika tosi tärkeä juttu. Kotona taas jos joskus haluaisi levätä ja istahtaa, niin äkkiäkös joku kolmesta lapsesta kaipaa apua talomme lännsisiivessä. Vitsi vitsi, ei meillä siipiä ole, vaikka väsyneinä päivinä kävely olohuoneesta vessaan tuntuu kilometriltä. 
Että hankkikaa lapsia jos haluatte laihtua, hah. Ensimmäisinä kuukausina et ehdi syömään ja sitten kun ehdit, niin ehdit kuluttmaan kaiken ravinnon jo melkein lounaan aikana. Kun nouset ylös alas koko ajan lentävien haarukoiden ja kaatuvien maitolasien perässä.
Jos nyt asia linjalle palataan, niin vaikka en sokein silmin usko kelloani, niin vasta sen myötä olen oppinut ymmärtämään kunnolla miten tärkeää minun on syödä hyvin ja säännöllisesti, vaikka treeniä en tekisikään. Arkeni on vauhdikasta ja kuluttavaa ilman sen suurempia urheilusaavutuksiakin. 
Eilen kuuden tunnin työpäivän jälkeen kelloni aktiivisuus näytti 72%. Arki on aika meneväistä ja liikkuvaista!
Että ei ihme jos välillä vähän väsyttää ja huonoina ruoka päivinä olo on heikko ja nuutunut. Ilman treeniäkin päivän aikana todellakin saa syödä, jotta pääsen edes plus miinus nollaan. Vaikka en tarkkaa kulutusta tietenkään edes tiedä. Jännä on kuitenkin huomata se, että painoni tippui, kun nostin päivän kaloritavoitetta 2400 kaloriin treenipäivinä, lepopäivinä riittää jos saan syödäkseni 2000 kcal. Ja painoni on tippunut kilon. Nämä on ihan tuulesta temmattuja lukuja. Tai ei oikeastaan, kelloa, netin laskureita ja omaa kehoa kuunnellen olen arvioinut suunnalleen. Enhän koskaan syö neuroottisesti juuri tuota määrää, aina menee ali tai yli. 
Ehkä todellakin olen syönyt liian vähän. Olonikin on meinaan aivan erilainen, kun syön nyt oikeasti enemmän. Määrällisesti aika saman verran ehkäpä, mutta olen lisännyt pähkinöitä, siemeniä ja öljyä ruokaan ja kappas, onkin vähän helpompi syödä tarpeeksi! 
Tänään lempi kesähousuni sujahti jalkaan tosta vaan, kun viime kesänä niiden kanssa oli tosi epämukava istua ja ne kiristi. Hädin tuskin menivät kiinni.
Että kyllä tässä jotain on tehty oikein, kun vaatteet istuu paremmin päällä. Vaikka vaaka ei ole liikuttanut juuri ollenkaan. Ehkä hitusen. Ennen aamupainoni vaihteli siellä 72-74 välillä, nyt se on ollut 71-72. Kuukautiskierrosta, lämpötilasta ja suolan määrästä riippuen, hah. Tänään aamulla painoin 70,1 kiloa. 
Liikunnan lisääntymisen myötä olen myös huomannut, että nesteitä ei kerry enää niin herkästi kroppaan. Vai voisiko sekin vaikuttaa, kun lopetin imetyksen? Ehkä molemmat.
Mutta summa summarum; lapset pitää liikkeessä. Vaikka et aina edes haluaisi. Arki on aika hullun aktiivista tällä hetkellä kyllä.
Vaan siltikään en suosittele kenellekkään tätä laihdutuskeinona. Ensimmäiset yhdeksän kuukautta se ainakin toimii aivan päinvastoin yleensä ja senkin jälkeen on vähän kyseenalaista lisääntyykö jaksaminen, hyvinvointi ja henkinen tasapaino tämän dieetin myötä.
Ah hah haa. 

Näin minä onnistuin; asiaa elämäntaparemontista.

No kiitos kysymästä, ihan todella hyvin sujuu. Koska voi lopettaa elämäntaparemontista puhumisen ja uskaltaa luottaa siihen, että tästä todellakin on tullut elämäntapa? Tavallaan varmaan vaikka heti, kun tuntuu mahdottomalta ajatella, että entiseen olisi paluuta.

Kaikkihan tämä tosiaan alkoi viime helmikuussa, kun sain silloisen toimistotyöni vieressä sijaitsevalle salille kuukauden ilmaisen jäsenyyden. Rakastuin lajiin ja fiilikseen heti. Tajusin, että salilla käynti ei aina tarkoita sitä karsastamaani kuntolaitetta ja yksinoloa, vaan on paljon ryhmätunteja joissa kasvatetaan lihasta pienvälineiden ja kehonpainon kanssa.

Minulta on usein kysytty miten olen onnistunut tässä ja tässä muutama asia mitä olen tehnyt

Tärkein avain kohdallani on ehdottomasti ollut se, että rakastuin lajiin. Innostuin tekemisestä ja olen mennyt fiilis edellä. En ole asettanut itselleni missään vaiheessa mitään suuria tavoitteita, vaan olen nauttinut siitä tunteesta, kun huomaakin kehittyvänsä. Kun vanhat housut meneekin vähän paremmin kiinni ja kun tutussa treenissä voikin käyttää suurempia painoja.

Toinen iso avaintekijä on ravinto. En ole missään vaiheessa ollut dieetillä, mutta seuraan syömistäni aika tarkasti Fat Secret sovelluksen avulla. Lähinnä siksi, että saisin tarpeeksi energiaa päivittäin. Sovellukseen olen asettanut 2400 kcal päivätavoitteen johon koitan päästä ainakin treenipäivinä. Lepopäivinä riittää 2000-2200 jotta olo pysyy energisenä. Koitan siis syödä terveellisesti ja monipuolisesti sitä ihan tavallista kotiruokaa viikonloppuina herkutellen. Energiansaantiani olen lisännyt hyvillä rasvoilla, kun tuntuu, että ilman herkkuja on vaikeaa saada energiantarve täyteen. Myös herajauhe aamupalasmoothiessa auttaa paljon!

Tällä hetkellä treenaan joka toinen päivä eli 4 kertaa viikossa. Kerralla 35 – 60 minuuttia. Etsin netistä paljon erilaisia ideoita ja yhdistellen niitä. Yleensä teen koko kropan kerralla eli erilaisia liikkeitä jotka painottuvat käsiin, keskivartaloon, pakaroihin ja jalkoihin. Tyylin olen ottanut ryhmäliikuntatunneilta; joko tehdään tietty määrä toistoja tai sitten 40 sekuntia työtä mahdollisimman monilla toistoilla ja 20 sekuntia lepoa.

Ehkä yleensä noin 10 liikettä, 3-4 kierrosta. Sillä saa jo tosi hyvän ja tuntuvan treenin aikaiseksi!

Ilolla ja paineita ottamatta. Ilman sen suurempia tavoitteita ja vaa’alla käymistä. Tavoite saada lisää energiaa ja lihasmassaa arkeen! Näillä eväillä on menty tähän asti ja toivottavasti mennään koko loppu elämä.

Eli tavallaan jos vastaisin lyhyesti ja ytimekkäästi siihen miten onnistuin, niin vastaus on aina yksinkertainen; olen liikkunut enemmän ja syönyt paremmin. Ei ihmeitä, vaan ihan tavallista elämää ja treeniä. Tekemällä ja nauttimalla tekemisestä!

Huomasin tänään, että 1.6 alkaa taas ryhmäliikuntatunnit salillani, ihanaa! Kotitreenaus on kuitenkin tullut jäädäkseen ainakin niinä viikkoina, kun mies on
iltavuorossa enkä pääse illalla salille.

Tulokset toki motivoi jatkamaan tekemistä kaikkein eniten. Energinen ja hyvinvoiva minä on ihan paras motivaattori!