Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Vuonna 2021 lupaan ja vannon..

 …En mitään. Nähdään ensi vuonna! 

Olen niin hauska. Mutta asiaan: en lupaa mitään ja kuitenkin vähän lupaan. Lupausten perään en ole, koska olen huono niitä pitämään. Ehdottomuus ei ole minun juttuni ja toisaalta lupauksissa on se juttu, että ne tuo paineita onnistua. Tai ainakin ne lupaukset joita media meille syöttää uuden vuoden kynnyksellä; Lupaan laihtua, lopettaa tupakoinnin, keksiä elämän tarkoituksen ja olla onnellinen. 

Ensin ajattelin luvata itselleni olevani onnellinen, mutta eihän sellaista voi luvata. Sen sijaan voisin luvata etsiä parhaani mukaan onnea niistä asioista joita minulla jo on. Olen niin onnellinen ensi vuonna,  kuin elämä suo. Sen lupaan. 

Lupaan myös, että olen itselleni armollinen. Suon itselleni paremmin sen, että saan olla väsynyt. En moiti itseäni siitä, että koti on joskus tai vähän useammin lelujen ja parittomien sukkien valtaama ja jaksava äiti on tipotiessään aina välillä.

Lupaan, että vuonna 2021 rakastan itseäni ja kehoani vielä vähän enemmän. Pidän kehostani vielä vähän parempaa huolta. Vuonna 2021 aion pyhittää enemmän aikaa myös sille henkiselle hyvinvoinnille. Rauhoittumiselle sekä sille, että teen niitä pieniä arkisia asioita enemmän joista saan mielihyvää.

Paineettomia lupauksia joita on helppo pitää. Ja ennenkaikkea joita on mukava pitää. 

Vuonna 2021 koitan rauhoittua. Koitan nauttia siitä, että horisontissa ei ole suuria muutoksia ja annan elämän viedä eteenpäin. Aion stressata mahdollisimman vähän ja koittaa elää hetkessä vielä enemmän.

Vuonna 2021 aion olla enemmän Laura ja tutustua siihen kuka hän edes on näiden lapsivuosien jälkeen, kun vihdoin elämä hieman hidastuu ja rauhoittuu. 

Vuonna 2021 aion nauttia arjesta ja ihan tavallisesta elämästä niin paljon kuin vaan suinkin voin. Sen minä lupaan kaikkein eniten. 

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille. Ja ennen kaikkea suuri kiitos tästä yhteisestä kuluneesta vuodesta. Ihanaa kun olette siellä vuosi toisensa jälkeen!

Siis nyt IBS..!!!

Olen aika paljon puhunut somessa vatsavaivoistani. Yleensä valitan, kun olen syönyt luoja tietää mitä ja vatsa vaivaa. MUTTA…

Saanko nyt valittaa, kun on hyvä olla!?

Tai lupaan etten valita. Ehkä vähän turhaudun. Kun vihdoin on hyvä olla enkä todellakaan osaa sanoa mitä olen tällä kertaa tehnyt oikein. Sitä yrittää iloita tästä hyvästä hetkestä, mutta sitten taas samalla vain odottaa, että kaikki räjähtää taas käsiin. Kirjaimellisesti melkeinpä…

Ja sitten taas koitan samalla miettiä pääni puhki, että mitä ihmettä tällä kertaa olen tehnyt oikein? En mitään nimittäin. Päinvastoin…

Olin valmistautunut jouluun jo valmiiksi luovuttaneella asenteella. Unohtaisin maidottoman dietin. Söisin kaikkia jouluruokia – gluteenittomana – ja sitten vain kärsisin seuraukset, kun vatsa vihoittelisi. Vatsa oli jonkun aikaa ollut huono ja sitten taas parempi. Huikeasti parempi, kun jätin maitotuotteet pois. Tai niin luulin… Sitten tuli joulu.

Söin ja join ihan mitä halusin ja valmistauduin vatsanpolttoihin. KABOOM. Niitä ei tullut. Ei sitten minkäänlaisia. Ei, vaikka rikoin diettiäni useasti ja usean päivän aikana. Mitä ihmettä IBS!?!?

Kivaahan tämä oli. Aivan ihanaa kyllä! MUTTA..Mistä perkeleestä minä nyt tiedän mitä tein oikein? Ja kun vaihtoehtoja on monia..

Stressi? Ehkä stressaan arkisin enemmän kuin ajattelenkaan. Ehkä nyt lomaillessa vatsa rauhottui, kun arki rauhottui. Suurkeittiöruoan puuttuminen? Syön arkisin töissä lounaan ja se on suurkeittiöruokaa josta monen vatsa oireilee. Olisiko se suuri vatsani ärsyttäjä sittenkin? Vai onko rautalääke alkanut purra ja noussut ferritiini myös auttanut vatsavaivoihin? Vai oliko vain kuun asento oikea!? Vai onko perinteinen jouluruoka vain niin käsittelemätöntä, että se sopii vatsalleni? Aika viljatonta..? EN TIEDÄ.

Toisaalta nyt taas tuntuu, että vatsa on hivenen kupliva. Palasin kyllä tänään töihin ja söin siellä lounaan, voisiko se olla se? Katsotaan, tämän viikon jälkeen alan kantamaan taas omia eväitä sinne. Turhauttavaa.

Sain myös seuraajaltani ensimmäisen kerran kuulla vatsamigreenistä. Täytyy tutkia asiaa enemmän ehdottomasti! Ja toinen seuraaja heitti, että jos jouluna söin tarpeeksi? Hänen ibs oireilee kuulemma heti jos kulutus on suurempi kuin syöty energia.

Ihanaa, että oli parempi hetki ja se antoi toivoa siitä, ettei tarkka diettaaminen ole lopullinen ratkaisu. Ja samalla taas turhauttavaa kovin, koska en keksi paremman vaiheen syytä ja mielelläni pitäisin tämän paremman vaiheen vähän useammin. Syytä huonolle tai hyvälle kaudella ibsin kanssa kyllä tuskin koskaan saa. Ainakaan kovin varmaa. Siitä ärsyttävä vaiva, että vaikka miten tekisi omasta mielestään oikein, niin se ei auta. Tai sitten tekee kaiken väärin – kuten minä jouluna – ja olo on mitä mainioin.

Ei minkään asian vika ja taas kaikkien asioiden vika. Hemmetin turhauttava kaveri olet IBS. Hemmetin  turhauttavaa, kun ei tavallaan nyt osaa jälkikäteen nauttia tästä hyvästä olosta, kun sitä vaan pelkää koska se huonohetki taas iskee. Ja nyt kun on hyvä hetki, niin stressaan varmaan huonon hetken sillä, että mietin mitä ihmettä olen jättänyt syömättä kun olo on niin hyvä. 

Ahahhaa. Itkisin jos ei naurattaisi. Nyt Laura…