Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Me huolettomat Helenat

Koululaisemme talsi eräs päivä koulusta kotiin tyytyväisenä. Syötiin välipalaa, tehtiin läksyjä. Päivällistä ja pikkukakkosta. Päätimme lähteä illalla vielä luistelemaan perheen kanssa jolloin ykkönen sanoi, että unohti luistimet koulun katokseen. Eräs aamu hän meinasi unohtaa luistimet eteiseen minuutti sen jälkeen, kun oli ne hänen käteensä laittanut. Esimerkkejä on monta ja tiedättekö mitä; hän on aivan kuten äitinsä.

Vähän sellainen huoleton Helena.

Huolettomuus on yksi parhaista sekä pahimmista luonteenpiirteistäni. Erityisesti järjestelmälliset ihmiset saattavat kauhistua tyylistäsi ja saada siitä harmaita hiuksia. Sitten taas esimerkiksi työssäni varhaiskasvattajana ja kolmen lapsen äitinä se on suuri etu.

Jos unohtaa ne kaikki unohdetut tapaamiset, vääriin paikkoihin unohtuneet maalipurkit ja lasten hukkuneet retkieväät. Hupsista.

Mutta etu on se, että meillä huolettomilla Helenoilla on aikamoinen kyky sietää kaaosta. Ei paljon haittaa tiskivuoret, pieni kiire tai miljoonan asian multitaskaus, kun niitä on harjoitellut koko elämänsä. Kaaosta on pakko katsokaas sietää, kun on itse yhtä kävelevää kaaosta. 

Huoleton Helena ei myöskään ota asioita kovin vakavasti kovin helposti. Huoleton Helena vaan nauraa ja sanoo, että kyllä se siitä ja kaikesta selviää. Tiedän, ihan hitokseen raivostuttavaa osan mielestä jos luonteet eroaa suuresti toisistaan. Mutta sellaisia me huolettomat Helenat ollaan.

Tänään nauroin aivan hitokseen, kun törmäsin lauseeseen jonka voisin tatuoida selkääni; i swear i have it all together. I just forgot where i put it. 

Sopii. Kaikkeen. Koko elämääni. Niin minuun. Me huolettomat Helenat olemme vähän sellaisia, että emme keksitty mihinkään ja taas samalla kaikkeen. Sitten vain kaikki katoaa. Suunnitelmat, tavarat, aikataulut. You name it.

Olen petrannut kyllä. Pakko. Kun vastuu töissä ja wilmaviestit lisääntyy, niin on pakko alkaa olemaan vähän vähemmän kaaosmuija. Kompastellen edetään oikeaan suuntaan.

Huoleton Helena ei suinkaan ole elämässä huoleton. Vain huoleton huithaippeli suunnitelmissa ja järjestyksessä. Ja näemmä olen Helena nimen lisäksi siirtänyt lapsilleni osan tästä luonteestani. Ainakin esikoiselle, päiväkoti-ikäiset eivät ole vielä päässeet näyttämään kynsiään ja sisäistä kaaostaan.

Mistäkö tällainen kirjoitus juonsi juurensa tänään? No siitä, kun muu perhe lähti evakkoon ja minä sain siivota rauhassa. Seurasin nenälleni raikasta sitruunan tuoksua, kun unohdin minne olin moppiämpärin laskenut. Hetken kiertelin kotiamme ja totesin, että 121 neliötä on jo vähän nolo määrä hukata noinkin iso asia. Mutta kun siinä samalla vaihdoin spotifyn biisejä, whatsappailin ja tein jauhelihakeittoa.

Että sellaista tänään tänne. Hallittua kaaosta, kadonneita moppeja. Ihan perus huolettoman LauraHELENAN sunnuntai.

Valoa ferritiinitunnelin päässä!

Muistatte varmaan miten syyskuussa paljastui pitkäaikaisen väsymykseni syy, matala ferritiini. Arvot olivat syyskuussa 9,3 eli aivan surkeat ja siitä lähtien olen vetänyt rautalisää päivittäin. Tai lähes päivittäin, herkän IBS vatsan kanssa se ei ole ollut ihan kivetön tie.

3-4 viikkoa sitten vatsani ärtyi aivan hurjasti rautalisästä jota olin syönyt kuitenkin jo kuukausia melkein oireitta. Olen kokeillut jo monia eri valmisteita joten olin todella turhautunut. Vaihdoin taas kerran valmistetta ja puolitin annoksen, koska koin, että suurimmat puutosoireet olivat helpottaneet. Mielummin hitaampi parantuminen rautataistosta kuin yöunia häiritsevät vatsanpoltot. Noh, pari viikkoa sitten kaikki jo helpottaneet oireet palasivat.
Otti päähän. Otti todella päähän. Ärsytti, väsytti ja ketutti. Olen niin väsynyt olemaan väsynyt. Turhautti, koska voin fyysisesti paremmin kuin vuosiin. Syön terveellisesti ja liikun. Silti olen niin väsynyt, poikki ja jotenkin rikki. Hiton ferritiini.
Googlettelin, tutkin ja selvittelin viikonloppuna infuusion mahdollisuutta yksityisellä. Lähinnä kiinnosti se rahapuoli, koska infuusio on kallis. Olin kuitenkin valmis maksamaan, koska olen niin väsynyt ja turhautunut. 
Varasin eiliseksi ajan Puhti.fi kautta mittauttamaan ferritiinin. Ajattalin, että se arvo kädessä olisi hyvä yrittää vielä kerran saada julkiselta puolelta apua, kun vatsa sattuu ja raudan syöminen on vaikeaa. Olin aivan varma, että arvot eivät olleet nousseet juuri yhtään.
MUTTA luojan kiitos olin väärässä. Sain tulokset ja ferritiini oli noussut hienosti! Arvo oli 44,9 !!! Ei sillä vielä juhlita ja oireet eivät ole poissa, mutta suunta on ylöspäin hyvää vauhtia ja se on tärkeintä!
Olen niin helpottunut, että meinasi itku päästä. Ferritiini on noussut n. 6 yksikköä kuukaudessa
joka on ihan normaali vauhti. Normaalisti se nousee 5-10 yksikköä kuukaudessa joten selvästi rauta imeytyy hyvin, vaikka vatsavaivoja ja taukopäiviä on ollut.
Samalla tavalla siis jatketaan ja nyt neljättä päivää syön taas jopa vanhaa ja vahvempaa rautaa. Oireet ovat taas helpottaneet, kun rauta-annos on kasvanut – lumetta tai ei. Arvo siis on noussut, mutta ei niin hyvin jotta oireet olisivat täysin poissa tai edes huonoina päivinä helpottaneet.
Moni on Instagramin kautta kyselleet näistä ferritiini asioista ja voin täydestä sydämestäni suositella teille Raudanpuute nimistä Facebookryhmää ja Ilona Ritola nimisen lääkärin Instagramia. Olen sieltä löytänyt niin paljon tietotaitoa näistä ferritiiniasioista ettei tosikaan. Terveyskeskus lääkärini ei uskonut koko asiaan ja itseasiassa nyt minun arvoni osan lääkäreiden mielestä olisivat loistavat, koska raja-arvo on 30. Mikä on alhainen arvo, osa ihmistä sanoo oireiden helpottaneen vasta, kun arvo on ollut yli 100.
Siihen minäkin tähtään. Naisella arvo nimittäin saisi olla ainakin 100. Toivon, että puolen vuoden päästä oltaisiin jo ainakin numerossa 70 ja suurin osa oireista olisi poissa. Infuusion saan nyt onneksi unohtaa, kun arvot ovat niin hyvin nousseet oireista ja vatsanväänteistä huolimatta. Ja tuntuu, että kun olen alkanut illalla ottamaan raudan ruoan yhteydessä, niin vatsakin kestää taas paljon paremmin.
Odotan myös innolla miten IBS vatsani käy. Olen törmännyt monesti kokemuksiin, että ibs oireet olisivat liityneet matalaan ferritiiniin ja vatsavaivat olisivat parantuneet roimasti, kun arvot oli noussut. Tavallaan tämä selitys olisi loogista minunkin kohdallani, kun jokaisen raskauden jälkeen vatsani on mennyt vain huonommaksi ja varmasti jokaisen raskauden jälkeen ferritiinini on painunut vain enemmän alas. Ja vatsavaivat alkoivat 17 vuotiaana, kun olin jo vuosia kärsinyt aika kivulaista ja runsasita kuukautisista. Eli todella mielenkiinnolla jään odottelemaan miten omalla kohdallani käy! Sehän lottovoitto olisikin jos pääsisin samalla eroon sekä väsymyksestä, että vatsaongelmista! 
Että sellaista tänne. Edelleen väsyttää ja olo on ajottain tosi sumuinen. Mutta henkisesti tämä antoi voimaa tähän taistoon niin paljon. Antoi toivoa siitä, että tämä olo oikeasti toden totta helpottaa! Koska niitä hyviäkin päiviä on ehtinyt olemaan jo aina välillä!