Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Raha asiaa; näin me säästämme lapsille!

Rahapuhetta ei koskaan ole liikaa. Oli aikoja, kun rahasta ei puhuttu. Olen itse sitä mieltä, että mitä enemmän puhetta sen parempi. Kuka opettaa lapsille, nuorille aikuisille ja miksei aikuisillekin rahan käyttöä jos siitä ei puhuta? Raha ei tuo onnea, mutta kyllähän sitä rahaa tässä maailmassa tarvitsee. Ja raha antaa mahdollisuuksia asioihin ja ehkä sitä kautta se voi tuoda onnen. Olen jonkun verran puhunut meidän perheen talousasioista ennekin ja viime Instgram kyselyn aikana nousi esille kysymys joka vaati kokonaan oman postauksen; säästämmekö me lapsille? Koska halusin asiaan erilaisia näkäkulmia ja käytäntöjä, niin kyselin vastauksia myös Instagram seuraajiltani asiaan ja jaan nyt postauksessa myös heidän vastauksiaan. Joita tuli tooooodella paljon, kiitos niistä! Koitan koota tähän niitä yleisimpiä ja täysin erilaisia jos löytyy.

 

Säästämmekö lapsille?

Säästämme, muttemme säännöllisesti. Tähän asti olemme siirtäneet lasten lahjarahat aina heidän tileilleen ja muutaman kympin olen tainnut sijoittaa ”muuten vaan”. Siirsimme kaikki lastemme rahat heidän tileiltään rahastoihin muutama vuosi sitten. Matalariskinen rahasto matalalla korolla, mutta kyllä ne ovat kasvaneet jo kivasti korkoa! Pidemmän päälle oikein kivasti tulee ”ilmaista rahaa” heille.  Noin 70 % kertoi säästävänsä lapsiaan varten tilille tai rahastoon.

 

Kuinka paljon säästämme lapsille?

Me emme ole ajatelleet koko asiaa. Sen verran, kun säästöjä kertyy vuosien aikana. Olemme ajatelleet säästää lasten ajokortteja varten tai mihin he nyt sitten rahaa tarvitsevat kun aikuistuvat. Minä olen ajatellut asian enemmänkin niin, että säästämme heille pienen ”pesämunan” aikuisuutta varten, eli ehkä muutaman tonnin? Ajattelen asian niin, että säästämme omaan sukanvarteen suurempaa tahtia näiden vuosien aikana ja näin ollen meidän varallisuutemme kasvaa ja ehkä tulevaisuudessa pystymme vaikka antamaan vakuuden heidän asuntolainaansa. Itse en ole saanut koskaan mitään suurta käteispottia omilta vanhemmiltani – kiitos siitä, olisi saattanut mennä baariin – mutta rahallista tukea kuitenkin tarvittaessa. Ellen ihan väärin muista, niin rahastoni oli +1000 euroa ja käteistili suunnilleen sama, kun aloin säästämään kesätyörahoja. Saa isi ja äiti korjata jos olen ihan väärässä, hah! Minä olen siis omista kesätyörahoista säästänyt vanhemmilta saadun pohjakassan päälle. Jotain samaa ajattelin lapsilleni. Ja ehdottomasti pidän säästeliäisyyden ja fiksun rahankäytön opettamista paljon tärkeämpänä kuin suurta summaa tilillä, kun he aikuistuvat.

 

Kysyin Instagramseuraajiltani mikä olisi summa jonka he haluaisivat antaa lapsilleen, kun se aikuistuvat. Summat vaihtelivat tosi paljon, 1000 eurosta jopa 50 000 euroon. Moni vastasi, että autokoulun verran. Osa ajatteli ensiasunnon käsirahaa. 20 000 euroa kuukaudessa lapselle tarkottaisi melkein 100 euroa kuukaudessa 18 vuoden ajan. Meillä ei koskaan olisi näillä tuloilla varaa säästää kolmelle lapselle tuollaista summaa jos haluaisimme siinä samalla itse saada jotain säästöön. Mieheni vastasi tähän Instagramin puolella minulle myös; Ajokortti rahat, loput aspille. Käyttörahat saisivat tienata itse kesätöillä.

Olemme siis hyvin samoilla linjoilla mieheni kanssa. Säästämme kuukausittain, mutta oikeastaan meidän perheelle. Emme niinkään lapsille. Lasten säästöt kertyvät heidän lahjarahoistaan ja silloin tällöin summista.

 

Tämän haluan opettaa lapsilleni rahasta

Minulle todella tärkeää on se, että he oppivat tiedostamaan oman varallisuutensa ja pystyvät realistisesti ajattelemaan omaa talouttaan. Haluaisin, että oli elämäntilanne ja varallisuus mitä tahansa eri vaiheissa elämää, niin he tiedostaisivat sen ja osaisivat suhteuttaa elämäntyylinsä sen mukaan. Pikavippien ja luottojen maailmassa tämä on hyvin tärkeää!

 

Vastauksia joita sain teiltä(koitin koota vähän aiheittain samanlaisia);

Älä osta turhaa. Punnitse mihin rahasti käytät. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Mieliteko on eri kuin todellinen tarve.

Nuoresta asti ihan pieni siivu, kuten 1e per päivä kasvamaan esim rahastoon. Säästä. Korko korolle-ilmiön hyödyntäminen. Pienestä kasvaa iso ajan kanssa. Säästä aina pahan päivän varalle. 

Raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä (tämä tuli tosi monta kertaa)

Älä koskaan elä yli varojen. Laskut maksetaan aina ensin. Menot pitää suhteuttaa tuloihin. Säästä pahan päivän varalle. Pitää säästää, mutta pitää osata myös nauttia.

Avoin raha puhe.

Raha ei ole tärkein. Raha ei määrää ihmisarvoa. Raha ei yksinään tee onnelliseksi. 

 

Täytyykö lapsille edes säästää rahaa ja mitä käyttötarkoitusta varten?

Ei tietenkään tarviste, näin sanoi moni seuraajani ja samaa mieltä minä olen. Mutta sitten taas muutama seuraajani sanoi; miksi ei säästäisi jos siihen pystyy? Itse olen ehdottomasti sillä kannalla, että ensin omaan taskuun säästöjä ja sitten lapsille jos tilanne ja talous sen sallii. Rahallisesti voi auttaa, kun omat säästöt on kunnossa ja silloin pystyy vaikuttamaan siihen mihin rahat menee. Olen realisti ja ehkä vähän pessimisti, mutta joku voi täysi-ikäisenä saada ajatuksen pistää kaikki haisemaan. Vaikka miten fiksusti olisi rahankäyttöä opetettu. Ollappa nuori ja villi.

 

Moni sanoi säästävänsä ensimmäisiin huonekaluihin. Takuuvuokraan, ensi asuntoon, ajokorttiin ja autoon. Aikuisuuden ensimmäisiä isoja rahareikiä, fiksuja kohteita kaikki!

 

Minä olen ehdottomasti sillä kannalla, että säästämisestä lapsille ei kannata ottaa stressiä. Jo pienistä summista kasvaa vuosien saatossa mukava summa ensiasunnon huonekaluihin tai asp-tilin pohjaksi. Tukea voi lasta niin monella muullakin tavalla. Ennen kaikkea on tärkeää opettaa lapsille rahan käyttöä realistisesti. Opettaa fiksua kuluttamista ja sitä, että kaikkea ei aina saa heti, vaan asioiden eteen on tehtävä töitä. Taloudenhallinta ja fiksun rahankäytön opettaminen antaa lapselle hyvät eväät elämään ihan ”ilmaiseksi”.  Ja pienten lasten kanssa varsinkaan ei kannata stressata säästämisestä; säästämään ehtii hyvin myöhemminkin. Itse ainakin ajattelin laittaa muutaman vuoden päästä rahastoon saman summan joka meillä menee nyt päivähoitomaksuihin. Minun ja mieheni rahastoihin, en lapsille. Siitä kasvaa nopeasti kiva pesämuna, turva ja rahasto jolla ehkä sitten maksamme Ikean huonekaluja ensimmäiseen asuntoon tai takaamme lainoja.

 

Eli summa summarum; säästetään kyllä mutta ei säännöllisesti eikä sen suurempia summia heidän tileilleen. Koitetaan kartuttaa lähinnä omaa varallisuutta jotta voimme tarvittaessa auttaa myös lapsiamme. En stressaa lapsille säästämisestä. Säästän itselleni jotta voin tarjota heille lihaa sunnuntai lounaalla, kun he ensin ovat vetäneet tonnikalamakaronia koko viikon opiskelijoiden kimppakämpässä.

 

 

 

Treenivaatekuvat eivät anna realistista kuvaa kehosta

Oletteko koskaan miettineet miten paljon realistisempi kuva meillä olisi terveydestä, elämäntapamuutoksista ja kehoista jos treenivaatteet kuvissa ei olisi kehoa kiinteyttäviä ja imartelevia?

Näillä sanoilla aloitin muutama päivä sitten instagramissa kuvatekstin. Kuva on kerännyt yli 1200 tykkäystä ja sen on nähnyt yli 45 000 tuhatta ihmistä. Kuvassa on kommentteja ja sen lisäksi olen käynyt hedelmällisiä keskusteluita seuraajieni kanssa yksityisviestein. Olen saanut kiitosta miten ihanaa on, kun asiasta puhutaan. Olen ihan otettu, olette niin ihania.

 

Mutta ihan totta asia on. Minä esimerkiksi näytän hyvin erilaiselta kireät treenivaatteet päällä kuin ilman niitä. Keskivartaloni on kokenut kolme raskautta ja se rakastaa treenihousujem vyötärön tiukkaa tukea. Näytän heti timmimmältä mitä olen.

 

Se ei ole väärin, mutta se ei myöskään ole realistista. Se antaa ihan väärän kuvan siitä mitä minä oikeasti olen. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. Jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa ja korostaa kehostaan niitä kohtia kuin haluaa. Se asia mitä tässä ajan takaa on se, ettei kenenkään kuuluisi ottaa somen takia paineita. Älä lähde liikkumaan ja syömään paremmin sen takia, että näyttäisit jonkinlaiselta. Koska se ei välttämättä ole koskaan mahdollista.

 

Me olemme kaikki erilaisia. Kehomme on erilaisia ja suhtautuvat elämän juoksuihin eri tavalla. Älä luo itsellesi paineita siitä mitä muissa näet. Koska kuvista ei voi koskaan nähdä sitä kaikkea.

 

On turha verrata itseään somessa nähtyihin kuviin. Niiden kireiden treenivaatteiden alla voi olla ihan samanlaista löysää nahkaa, karvoja ja arpia kuin sinullakin on. Niinkuin minullakin on ja meilläkin on. Kuvien julkaisija valitsee itse millaisia kuvia itsestään julkaisee. Se on valinta.

 

Minun valintani on näyttää mahani ja nahkani ja vaikka ei sitä tee, niin se ei tarkoita etteikö sitä olisi. Elämäntapamuutos voi olla onnistunut vaikket näytä samalta kuin joku muu. Voit elää todella terveellisesti ja liikkua paljon vaikket näytä juuri tietynlaiselta. Sitä ei sovi unohtaa, vaikka somen muutoskuvat ja valmennukset ehkä näyttäsivät erilaiselta kuin sinä onnistuneen matkan jälkeen.

Oma olo on se paras mittari. Se hyvä fiilis ja jaksavampi elämä on se mittari jonka takia kannattaa tehdä töitä. Ja sitten kun rakastuu siihen fiilikseen, niin se ei tunnu enää työltä. Liiku liikkumisen ilosta, syö hyvin jotta jaksat. Älä unohda herkutella ja nauttia matkasta kohti jaksavampaa arkea.

 

On myös todellakin ok tavoitella niitä ulkoisia muutoksia. Minäkin pidän kiinteämmästä kropstani ja olen ylpeä siitä mitä olen sille tehnyt. Mutta ulkonäkö edellä ei kannata lähteä liikkumaan. Ainakin omalla kohdallani olisin mennyt metsään ja kovaa. Nimittäin vaikka miten nytkin olen kiinteytynyt, niin siinä se nahkapussi roikkuu. Jos minua motivoisi kiinteä keskivartalo, niin motivaatio saattaisi rapistua aika nopeaan, kun todellisuus iskisi vasten kasvoja; vaikka miten liikun ja kiinteydyn niin siinä se silti roikkuu. Itseasiassa tuntuu, että roikkuu aina vain enemmän mitä vähemmän rasvaa sen nahan alla on.

Treenivaatteet päällä sitä ei huomaa. Se on tietynlainen todellisuus. Mutta rehellinen todellisuus on se, että siellä se roikkuu. Arpien kera. Rakasta itseäsi ennen ja jälkeen. Aina. Koska sinä olet upea juuri tuollaisena kuin olet. Älä vertaa itseäsi muihin vaan nauti siitä mitä olet. Ehkä klisee, mutta niin totta; sinua ei ole toista !

Ja muista aina; se mitä sinä näet jonkun somefeedissä ei ole se totuus mitä hän itse esimerkiksi näkee. Älä ota paineita ja älä ota paineita varsinkaan niistä asioista joita somessa näet. Kuva ei välttämättä ole se koko totuus.