Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Raha; Miksi on vaikea rahoittaa omat halunsa?

Raha. Tuo elämän suola ja murheenkryyni.

 

Onko tämä meidän äitien juttu? Vai meidän pihien juttu? Ehkä molempien. Mutta olen taas kerran pohtinut miksi on niin vaikeaa rahoittaa omat halunsa? Se on yleinen vitsi, että lapset kulkevat viimeistä huutoa olevissa kuteissa ja äidit teini-iässä ostetuissa rintaliiveissä. Surkuhupaisaa, mutta usein myös täysin totta.

 

Syy miksi tätä asiaa tässä nyt pohdin niin kovasti on silmieni laserleikkaus. Se tulee maksamaan monta tonnia. Olen jahkaillut ja pähkäillyt jo vuosia sinne menemistä ja kerta toisensa jälkeen löydän itseni pyörtämästä päätöstäni. Paitsi nyt vihdoin, nyt minä sinne menen. Huomenna minulla on lääkäriaika jossa tutkitaan silmät vielä kerran kunnolla, valitaan leikkaustapa ja varataan leikkausaika. Mutta kestihän tämä jahkailu jo vuosia. Hetkeäkään en epäröinyt riskien tai muiden syiden takia, vaan nimenomaan rahan vuoksi. Olen totta vie joutunut tekemään mietintätyötä jotta sinne leikkaukseen menen.

 

Eikä välttämättä syyn tarvitse olla näinkään suuri. Käyn maksimissaan kerran vuodessa kampaajalla. Viime viikkoinen parin sadan euron permanenttikeissi kauhistutti, vaikka olin henkisesti valmistautunut siihen. Omat ulkoiluvaatteeni eivät ole niin hyvät ja mukavat kun voisivat olla, vaikka oikeasti ulkoilen ammattini takia vähintäänkin yhtä paljon kuin lapseni. Harkitsin pitkään olenko valmis panostaaan salijäsenyyteeni kuukausittain rahallisesti. Cmoon Laura…Mihin katoaa se onnellinen äiti on yhtä kuin onnelliset lapset, kun minun pitäisi panostaa rahallisesti itseeni?

 

Ehkä syy on siinä, että kun niihin lapsiin on pakko laittaa rahaa niin haluaa säästää edes jossakin. Ja yleensä se jossakin on ollut omat menot ja tarpeet.

 

Olen koittanut opetella vuosia tästä tavasta eroon ja pikkuhiljaa tuntuu, että olen onnistunut. Ehkä, kun lapset kasvaa niin olen pikkuhiljaa päässu eroon siitä pikkulapsiarjen äitikuplasta ja opetellut olemaan itsekkäämpi. Ja siksi nyt vihdoin menen laserleikkaukseen. Haluatteko kuulla perusteluni millä ajoin tämän itselleni läpi?

 

En minä haudassa niitä tonneja kaipaa, mutta varmasti olen onnellisempi kun olen saanut elää ilman silmälaseja. Kuulolaitteet ja silmälasit eivät sovi niin helposti yhteen, olen ansainnut helpotuksen. Teen kahta työtä joten on ihan okei panostaa se muutama tonni omaan onneen eikö? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta sen minä aion nyt tänä keväänä tehdä.

 

Onhan se iso raha ja kolmen lapsen äitinä sekä omakotitalossa asujana sille olisi muutakin käyttöä. Mutta tällä kertaa olen itsekäs. Kuten eilen jo Instagramissa totesin; raha palaa takaisin töitä tekemällä, mutta elettyjä päiviä ei saa takaisin. Olen aivan varma, että en tule hetkeäkään miettimään leikkauksen jälkeen sitä, että oliko se rahan arvoista. Aivan varmasti tulee olemaan.

 

Keväällä tulen olemaan siis muutaman tonnin köyhempi, mutta varmasti onnellisempi. Ehkä kompensoin taloudellista menetystä sillä, että teen hitusen enemmän töitä ja sillä, että en osta itsellenni mitään mitä en tarvitse. Se oikeasti olisi muutenkin todella järkevä tapa kukkaron ja ympäristön kannalta. Loppu peleissä moni asia jota luulen tarvitsevani ei ole oikeasti tarve, vaan halu.

 

Laserleikkaus taitaa olla molempia. Tarvitsen sitä vaikken oikeasti tarvitse. Haluan leikkaukseen jotta voin elää helpommin ja mukavammin ja tarvitsen sitä jos haluan olla ilman silmälaseja. Ja kun oikeasti loppujen lopuksi leikkaus maksaa itsensä kyllä takaisin, kun melkein joka vuosi olen ostanut uudet silmälasit, aurinkolasit sekä piilareita.

 

Siltikin, siltikin takarraivossa kolkuttaa ajatus, että rahat pitäisi laittaa meidän perheeseen eikä vain itsekkäästi minuun. Vaikka minähän ne rahat olen tienannut. Ehkä vain menen, maksan, leikkautan ja unohdan ne kulutetut rahat. Se on vain rahaa, se on vain numeroita. Ja silti se on niin tärkeä asia elämässä.

 

Ja kaikesta jahkailusta huolimatta en lakkaa hymyilemästä, kun mietin, että tulevana kesänä saan olla ilman silmälaseja. Näen uimassa kunnolla eikä haittaa jos aurinkolasit aina silloin tällöin hukkuvat, kun ne ei maksa maltaita. En joudu painelemaan rillejä takaisin kun ne juostessa vähän valuu enkä joudu käymään säätelemässä niitä liikkeessä, kun ne töissä ottaa välillä vähän osumaa. Ei pölypalloja tai sormenjälkiä näkökentässä.

 

Aika ihana ajatus, siinä ihan ne kulutetut eurot unohtaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *