Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Nykyään äitiydestä voi nauttia

Äitiys on rankkaa. Pienten lasten äitiys on vielä rankempaa. En väitä todellakaan ettenkö olisi nauttinut äitidyestä pienten lasten kanssa ja vauvasta, mutta yhä useammin huomaan nauttivani äitiydestä paljon enemmän mitä ennen. Onhan alle 3-vuotiaan äitiys ihan erilaista mitä nyt.

 

Tänään makoilin terassilla ottamassa aurinkoa ja lapset leikkivät kauniisti naapurin lasten kanssa. Mietin, että onko elämä oikeasti nykyään näin helppoa lasten kanssa? Onko ihan totta nyt se ”joskus sitten”, kun saan nauttia omasta ajasta ja rauhasta kotona muutenkin kuin lasten nukkuessa? Elämä isojen lasten kanssa on todella ihanaa. Tai isojen ja isojen, ovathan he vielä pieniä kaikki kolme. Mutta kuitenkin tosi omatoimisia verrattuna vauvaan tai taaperoon.

 

Olihan vauvavuosikin ihana ja nautin siitä, mutta kyllä se univelka ja hektisyys pienten lasten kanssa verottaa osan onnesta. Itse ainakin olen ihminen joka kärsii todella paljon jos en saa nukkua. Ja vauvavuotena ja sen jälkeenkin uni on aina vähän niin ja näin. Luulen, että osan onnesta vei matala ferritiini ja sen tuomat oireet, mutta oikeasti vasta nyt rautalääkityksen sekä ajan myötä alan olla palautunut kuopuksemme vauva- ja taaperoajasta.

 

On ihanaa seurata lasten itsenäisiä touhuja. Sitä rikasta mielikuvitusta ja intoa joka heistä kumpuaa. On ihana tulla töistä kotiin eikä kukaan roiku kahta tuntia lahkeessa tai tississä kiinni. Toki hekin huomiota ja läheisyyttä vaativat, mutta he ymmärtävät jos sanon, että ihan kohta. Saan tehdä nykyään ruokaa suhtkoht rauhassa, itseasiassa minulla on usein pieni apuri mukana touhuissa. Eräs päivä olimme isojen tyttöjen kanssa lenkillä niin, että he pyöräilivät ja minä rullaluistelin. Tämä kesä tulee olemaan myös ensimmäinen vuosikausiin, kun ei tarvitse ajoittaa tekemisiä niin tarkasti päiväunien ympärille. Kaikki vauvavuoden apuvälineet kuten potat, kantoreput ja tuttipullot on hävitetty kaapista. Rattaat meillä vielä on varmuuden vuoksi tämän kesän, mutta tuolla ne on taitettuna ja käyttämättä kodinhoitohuoneessa aina. Viikonloppuaamuisin lapset voivat hetken katsoa televisiota keskenään jos en jaksa heti nousta.

 

Nämä oli niitä asioita joista haaveilin ja ajattelin, että sitten joskus.

 

Pakko myöntää, että välillä iskee haikeus siitä ettei minua tarvita niin paljon. Välillä ajatus neljännestä lapsesta käy mielessä, mutta aika nopeasti tulen siihen tulokseen että ei. Ei enää. Nyt on aika nauttia tästä mitä minä olen saanut. Myös lapseni ansaitsevat sen, että he ovat nyt saaneet pirteämmän ja onnellisen äidin jolla on aikaa ja jaksamista antaa sitä huomiota ihan eri tavalla. Ja onneksi minä saan töissä ja siskollani sylitellä vauvoja ja taaperoita.

 

Kyllä kolme isoakin lasta verottaa osansa eikä arki todellakaan ole aina energistä. Mutta kieltämättä niin paljon helpompaa ja nautinnollisempaa nyt, kun he ovat kasvaneet pois yövalvomisista ja vaipoista. Meidän arki ja elämä ihan todella ihanaa tällä hetkellä. On huutoa, on raivoa, on sisarustappeluita. Mutta niin paljon niitä onnen hetkiä ja ihanaa tekemistä yhdessä. On ihanaa, kun saan vuosien jälkeen olla ja nauttia äitiydestä ihan eri tavalla, kun saan olla kotona myös minä enkä vain toisten tarpeiden täyttäjä.

 

Syksyllä meidän perheessä on enää yksi päiväkotilainen. Ihan uskomatonta. Helpottavaa ja samalla haikeaa; mihin tämä aika kiirehtii?

 

Ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa; kyllä edelleen aika ajoin väsyttää ihan toden teolla. Mutta oikeastaan koskaan se ei johdu siitä, että joku lapsista minua valvottaisi.

 

4 kommenttia

  1. Vierailija kirjoitti:

    Onpa lohdullista lukea tämä. Minun esikoinen on nyt 3kk, ja tuntuu että onko elämä suunnilleen pilalla. Vauvan hoitaminen on niin kamalaa, että en tosiaankaan halua lisää lapsia. Onni kuitenkin, jos tulevaisuudessa on luvassa helpotusta!

    • lauratehtavanimikkeena kirjoitti:

      Tsemppiä arkeen, tuo on tosi raskasta aikaa. Mutta pikku hiljaa helpottaa!<3

  2. Äitivain kirjoitti:

    Mulla oli ihan samoja tuntemuksia vauva- aikana, en vain nauttinut siitä vaiheesta. Ja osittain sen takia en uskaltanut hankkia , ainakaan vielä toista. Mutta tässä kesän alkaessa tuntuu pitkästä aikaa siltä, että nautin oikeasti lapseni kanssa puuhailusta ja siitä, että hän on jo itsenäisempi! Itse en ole vauvakuumeilija vaan haaveilen lapsesta.

    • lauratehtavanimikkeena kirjoitti:

      Oon kyllä samanlainen, ei vauvakuumetta oikeastaan koskaan mutta lapsikuume kyllä!

      Omasta mielestäni toisen ja kolmannen lapsen vauvavuosi meni kivuttomammin, koska oli taapero ja isosisarus seurana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *