Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Joulurauhan julistus meidän perheeseen

Toivottaisin kaikille lapsiperheille rauhaisaa joulua, mutta jokainen vanhempi tietää ettei se ainakaan kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Toisaalta voihan se rauha olla aivan jotain muuta kuin sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Minä esimerkiksi olen tässä tietoisesti koittanut tavoitella sitä fiilistä, että saisin viettää rauhallista joulua.

Olemme siivonneet kotona sillä ajatuksella, että rennosti mennään. Vanhat tavarat paikoilleen jotta on tilaa levittää uusia ja leikkiä niillä. Ei mitään puunausta, vaan ihan vain viikkosiivous. Sellainen, että illalla voi rentoutua sohvalla ilman, että villakoirat kutittelevat nilkkoja ja kynttilät sytyttävät pölypallojen takia tulipalon.
Olen hoitanut kaikki somehommat pois alta. Vastannut viimeisetkin sähköpostit. Tyhjentänyt instagramin viestiboksin ja vastannut kaikkiin blogikommentteihin. Jotta voisin rauhassa nauttia oikeasti joulusta enkä miettiä to do listaa joka muutaman klikkauksen päässä odottaa.
Vaikka rakastan tätä hommaa, niin ensimmäistä kertaa tänä vuonaa on sellainen olo, että tarvitsen tästä pienen tauon. En taukoa siitä, että päivitän Instagramia tai blogia, vaan siitä, etten ole koko ajan tavoitettavissa. Kommunikointi Instagramin puolella on lisääntynyt seuraajien kanssa ihan valtavasti – mikä on ihanaa!!! – mutta se vie yllättävän paljon aikaa. Ja se aika on jostain pois. Ellei muusta, niin omasta rauhoittumisestani ennen nukkumaanmenoa. 
Nyt on aika vaan olla pari kolme päivää ja nauttia omasta perheestä. Ilman velvollisuuksia muuta maailmaa kohtaan. Nyt olen vain heitä varten. 
Huomaan, että mieleni kaipaa maadoittumista. Minulla on muutaman päivän ollut sellainen fiilis, että haluaisin hypätä jääkylmään veteen. Ihan kirjaimellisesti. Jotenkin tuntuu siltä, että kehoni kaipaa jotain kylmäshokkia tai jotain suurta juttua joka saisi sen rentoutumaan. Tätä fiilistä on vaikea selittää, en oikein itse edes ymmärrä mistä tämä kylmän veden kaipuu tulee, koska ensinnäkin vihaan kylmää vettä. Mutta voiko olla, että pari kertaa kylmävesialtaassa ja kerran avannossa vuosia sitten käyneenä kehoni muistaisi sen fiiliksen ja nyt oikeasti kaipaisi sitä hyvän olon vyöryä joka siitä tulee?
Tiedä sitten. Ehkä joulun pysähtyminen auttaa tähän ja pystyn rauhoittumaan. Tai sitten pakkaan uikkarit ja pyyhkeen mukaan ja menen kastamaan ainakin isovarpaani. Hah.
Julistan siis näillä saatesanoilla joulurauhan alkaneeksi meidän perheessä. Lähinnä julistan, että minä rauhoitun. Olen vähän vähemmän kireä ja enemmän läsnä. Keskityn lapsiini ja heidän juttuihinsa satalasissa ja nautin siitä, kun ei ole mitään muuta tekemistä kuin nauttia ihanien sukulaisten seurasta ja syödä. 
Minä pysähdyn. Olen hetkessä läsnä. Nautin. Hengitän. Ja rentoudun.
Ihanaa joulua kaikille!


Voiko joulusta selvitä ilman krääsävuoria?

Isutun aamukahvilla keittiössä ja katselen ympärilleni. Ympäristö huutaa siivouspäivää! Tehokkaat pari tuntia ja sitten pieni päiväelepo. Sen jälkeen olisi edessä viikonlopun rankin asia; jouluostokset. En ole koskaan ollut mikään shoppailija, lähinnä vihaan koko asiaa. Vielä tämä korona-aika, niin ei oikein kiinnostaisi mennä tuonne ihmismassojen keskelle maskinaamalla  hikoilemaan. 

Onneksi olen varustautunut reissuun hyvin; lapset mummille hoitoon, kaikki mahdolliset lahjat netistä sekä lista jossa lukee loput ostettavat. Mutta silti, silti ei ole minun juttuni.

Sitten palataan takaisin tähän siivouspäivään. Nämä rojut silmien alla ihan ahdistaa se mieten paljon sitä rojua ja roipetta tulee jouluna lisää. Vaikka väitän, että meidän sekä sukulaistemme joululahjakulutus on aika maltillista, niin kolmen lapsen joululahjat vie silti jonkun verran tilaa jo täysissä lelulaatikoissa. Vaikka meillä kyllä on aika fiksu joululahjapolitiikka.

Me ostetaan ja paketoidaan jouluksi tosi paljon fiksuja lahjoja. Olemme yleensä ostaneet lapsille yhden ison tai pari pientä lelua lahjaksi. Ei sen enempää. Loput lahjat ovat kulutustavaraa, tarpeellista tai jotain muuta kuin leluja. Esimerkiksi tänä vuonna joulupukki tuo yövalon, eväsretkiastiat päiväkotiin, muovailuvahaa, sähköhammasharjan ja askarteluhelmiä meidän lapsille. Paketteja lapsille kertyy meidän ostamina noin ehkä neljä per lapsi,

Arvostan myös kovasti sitä, että sukulaiset ja kummit kysyvät usein mitä meidän lapset toivoo. Se on ihanaa. Itse koitan myös aina kysellä, koska on ihana antaa lahjoja joita toinen tarvitsee ja oikeasti haluaa. Se on myös älyttömän paljon helpompaa, hah.

Sukulaisille me myös koitamme ostaa aina jotain fiksuja lahjoja ja tosi usein me siskon kanssa hankitaan lahjoja puoliksi ja hyödynnetään niissä lapsiamme kuvalahjojen muodossa. Toki kaikki aina sanovat etteivät halua, että me ostetaan mitään, mutta vuosikalenteri isovanhemmille ihanilla lasten kuvilla on kyllä suosikkilahja joka vuosi! Vaikka ei sitä kukaan ikinä pyydäkään, hih.

Mitä rahapuoleen tulee niin kuluuhan sitä. Ei kamalasti, mutta kyllä rahaa kuluu. Me emme yleensä osta mitään kovinkaan kallista kenellekään, kun ei pienten lasten lahjat kovin hintavia vielä ole. Tulevaisuudessa kyllä kun lahjojen laatu vaihtuu leluista muunlaisiin toiveisiin, niin varmasti panostan mielummin silloin laatuun kuin määrään. Eli mielummin yksi kalliimpi jonka saaja toivoo kuin monta pientä ja turhaa. Näin kärjistetysti. Toki hevosta tai uutta tietokonetta tuskin koskaan pukki tuo, hah.

Nyt kahvi loppuu ja siivuoshommat odottavat. Sitten saadaan joulukuusi paikoilleen ja lahjojen metsästys voi alkaa. Ihanaa viikonloppua!