Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Case kihomadot; Hukutanko lapseni krääsään?

Okei aikamoinen otsikko, mutta syytetään sitä, että karanteeni sulattaa viimeisetkin aivonrippeeni.

 

Tosiaan. Meidän perheessä oli tammikuussa ensimmäiset kihomadot. En suostu kihomatohäpeään, joten puhutaan niistä nyt ihan avoimesti. Tartuntoja – ainakin näkyviä sellaisia – oli vain yksi ja huomattiin se ihan vahingossa. Sillä lailla kivasti kylpyäreissullamme. Oli muuten varmasti mieleenpainuvin kirjautuminen hotellista ulos; Tuota noin… Meidän perheestä löytyi kihomatoja. Pahoittelut, haluatte varmaan jotenkin huomioida tämän huonettamme siivotessa.

 

Sitten kotiin ja raivosiivous päälle. Sauna oli pari vuorokautta päällä koko ajan kotona olessamme. Ensin meinasi epätoivo iskea, kun katosin pehmoleluvuorta, sohvatyynyjä ja ulkovaatteita joita minun piti pestä ja puunata. Lääkkeet naamariin koko perheelle ja ei auttanut kuin aloittaa se suo. Lääkkeet sai muuten lapsille hyvin alas suklaakastikkeen kanssa, hah. Meillä on kotona kolme lastenhuonetta joista kaksi on leikkikäytössä. Tein ratkaisun joka tuntui epätoivon kihomatosuossa ainoalta; suljin leikkihuoneiden ovet.

 

Näistä ovista ei mennä kahteen viikkoon sisälle. Jos haluatte jotain leluja, niin pyydätte äidiltä. Puhdistan ne ensin ja sitten saatte.

 

Voin kertoa, että kahden viikon ajan kotimme pysyi niin mukavan siistinä, että harkistin leikkihuoneiden karanteenin jatkuvan vielä pidempään. Lapsemme pelasivat keskenään, leikkivät muutamilla leluilla, mutta melkein kaikki tarvittava löytyi mielikuvituksesta ja roolileikkitavaroista, eli omista vaatekaapeista. Silloin aloin pohtia, hukutanko lapsemme ihan turhaan tavaraan?

 

Meillä on lapsilla paljon leluja. Myönnän. Kolme lasta, kolmet synttärit vuodessa ja joulu. Vaikka kaikki saisivat aina yhdet lelut, niin on siinä leluja sitten kuitenkin. Joskus olimme myös niin leväperäisiä, että ostimme aina silloin tällöin muuten vain leluja heille. Jälikäteen kaduttaa, kyllä sitä tavaraa muutenkin kertyy. Näiden kahden viikon aikana todella mietin, että pitäisikö vain kylmästi hävittää suurin osa leluista? Kaipaisiko niitä edes kukaan?

 

Meidän lapsilla ei ole mitään erityisiä lempileluja. Eniten he leikkivät roolileikkejä. Päiväkotia, kotia ja niin edelleen. Siksi välillä turhauttaa todella pahati tuo lelujen paljous. Ja kun se on osittain ihan itse aiheutettua. Nytkin he tuolla leikkivät legoilla pitkästä aikaa, ehkä oikeasti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Silti niitä legoja on meille ilmestynyt tosi monta settiä. Miksi ihmeessä!?

 

Epätoivoisena tänään taas katsoin lastenhuoneita, kun oli aika siivota. SIirsin muutama viikko sitten kaikki lempilelut toiseen huoneeseen ja toiseen jäi silti paljon krääsää. Sellaista turhaa jonka voisi vain hävittää. Mutta en vain jostain syystä osaa. Ehkä pitäisi palkata joku leluhävittäjäksi? Silloin, kun lapset eivät ole kotona. Nimittäin silloin, kun roskapussin suu lähestyy lelua, niin kaikista mäkkärin happymeal krääsistä tulee niitä kaikkein rakkaimpia.

 

En halua ajatella edes paljonko rahaa on mennyt barbeihin, legoihin ja lol palloihin. Niitä muutaman euron heräteostoksia unohtamatta. En sano etteikö lapset saisi omistaa ja etteikö heillä saisi olla leluja. Mutta ehdottomasti tuoreille vanhemmille tarkoitetuissa oppaissa olisi hyvä olla pieni leluopetus; osta sen verran mitä itse jaksa siivota ja järjestellä. Ja vaikka vain pehmeitä leluja jotka tuntuvat mukavalle jalkapohjasi alla keskellä yötä, hah.

 

Oliko kirjoituksella sen suurempaa pointtia? Ehkä vain epätoivoista purnausta siitä miksi ihmeessä meillä on niin paljon tavaraa. Ja epätoivon keskelle kaikille kihomatosuossa rämpiville; kyllä niistä eroon pääsee ja kyllä se joskus siivoaminen loppuu. Minulla on karanteenia jäljellä vielä 4 kokonaista päivää. Ehkä otan missioksi selvittää viimeisen lelukaaoksen ja oikeasti vain kylmästi heittää kaiken turhan pois ja roskalavalle.

 

Sama koskee lasten vaattekappeja. Aikamoisen yltäkylläisiä ovat. Ja siltikin joka aamu sieltä puuttuu ne hyvät housut ja sukkien toiset parit. Kihomadot ovat kurja vaiva, mutta niistä seurasi paljon ajatuksia jotka toivottavasti muuttuvat teoiksi. Miksi omistamme niin paljon ja miksi sitä tavaraa kertyy? En usko, että mikään konmarittaja minusta tulee, mutta kieltämättä harkitsevampi kuluttuja on tämän lelu- ja tavaravuorten keskellä tullut. En halua ostaa, koska edestään sen löytää. Tai jalkapohjansa alta keskellä yötä.

 

Joulun siivoushaaste!

 Joulu on taas! Hei ja tervetuloa marraskuu, nyt alkaa joulun hehkutus! Me jo viikonloppuna leivoimme ensimmäiset piparit sekä joulutortut ja paistoimme joulukinkun. Kaksi pulloa glögiä on jo juotu ja ensimmäiset lelulehdet silputtu palasiksi. Joulu todellakin on pian täällä!

Itse en sillä tavalla ole mikään joulustressaaja. Fiilistelen joulu ja joulukuun puolessa välissä saatan ehkä vähän stressata ostamattomia lahjoja MUTTA mitään ihmeellistä joulun eteen en tee. Paitsi tänä vuonna ajattelin haastaa itseni kunnon joulusiivoukseen! Meillähän kun ei yleensä tehdä mitään joulusiivousta, ihan normaali viikkosiivous kuten vuoden muinakin viikkoina. Ja ihan samalla tavalla kämppä räjähtää lasten toimesta viidessä minuutissa, oli joulu tai ei.

Olemme asuneet tässä nykyisessä kodissamme nyt tasan kolme vuotta. Itseasiassa aika päivälleen kolme vuotta sitten saimme avaimet tähän kotiimm! Muistan sen ihanan tunteen, kun kaapeissa oli tilaa vaikka ja miten ja kaikilla tavaroilla oli oma paikkansa. KABOOM. Kolme vuotta meni ja nyt kädessä on tavaraähky ja kaaos. 

Juttelimme miehen kanssa, että pitäisi tehdä muuttosiivous. Siis sillä tavalla kuin muuttaessa; kaikki kaapit tyhjäksi, turhat roinat pois ja kaappien uudelleen järjestäminen. Koska meilläkin on oikeasti täällä kaappitilaa paljon, mutta epäjärjestyksen takia tavarat on milloin missäkin. On myös pari lelulaatikkoa ja kodinhoitohuoneen kaappia josta en ole viimeisen vuoden aikana tarvinnut mitään, ehkä olisi aika konmarittaa ne? tavart eksyy helposti röykkiöiksi tasoille, kun niille ei ole oikeita paikkoja. En kuitenkaan koe, että meillä olisi sitä tavaraa ihan hirveästi. Leluja nyt tietenkin pursuaa joka tuutista ja korista. Ei voi olla paljon turhaa tavaraa, koska meillä ei ole varastoa tai autotallia johon sitä jemmata. Mutta niillä tavaroilla ei ole järkevää järjestystä tällä hetkellä.

Konmaritin meidän vaatekaapit kesällä, nyt on kaiken muun roinan vuoro.Äitini autotallissa odottaa meitä myös keinutuoli ja yksi lipasto jotka haluaisin ennen joulua meille kotiin, joten nyt on aika aloittaa tavaran karsiminen tässä talossa!

Siitäpä siis se ajatus sitten lähti ja päätin heittää itselleni – ja teille – joulun siivoushaasteen! Yksi kaappi, laatikko tai hylly per päivä! Jouluun asti, jos vaan kaappeja riittää! 

Erityisesti lastemme lelulaatikot kaipaavat konmarittamista. Kaikki isot ja turhat pehmolelut veks, kaikki happy meal muovikrääsät veks ja muutenkin kaikki sellainen jemmalelu jolla kukaan ei leiki veks. Toki siivotessa juuri ne turhat krääsät ovat kaikkein raikkaimpia lapsille, hah. Erityisesti lasten palapeli-/pelikaappi kaipaa järjestystä sekä jätesäkkiä.

Täällä nyt sairaslomalla on hyvä aloittaa tämä touhu. Koronatesti kutsuu puolen päivän aikaan joten ainakin tänään ja huomenna ollaan ja siivotaan kotona. Haastan teidät kaikki konmarittamaan kaapit ennen joulua. Laittamaan käyttökelpoiset tavarat facebookin roskalavoilla eteenpäin. Tiedä vaikka joku saisi niistä hienon kierrätyslahjan jouluksi! 

Siivousintoa kaikille. Katsotaan riittäkö omani edes huomiseen, hah!