Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Millaisia lapsuusmuistoja minä lapsilleni teen?

Keskimmäinen lapsemme halusi tänään aamulla maistaa minun aamiasimurojani. Hetken hän maisteli, pyöritteli niitä suussaan ja huudahti; äiti, näitä meillä oli päiväkodissa! Olin hieman yllättynyt, koska tytöt lopettivat päiväkodin reilusti yli vuosi sitten ja hän oli vasta 2 vuotta ja neljä kuukautta vanha silloin. Miten hän voi muistaa tuollaisen asian?

Toisaalta, kun mietin omia muistojani lapsuudestani, niin liittyy muistoon aika usein jokin aistimus. Haju, maku tai tunteminen. En toisaalta osaa kyllä eritellä mikä muistoistani on varhaisin, tai mikä on oikeasti muisto tai vaan kuvien kautta eletty muisto.
Välillä mietin millaisia muistoja minä jätän lapsilleni muistettavaksi. Riidan jälkeen mietin muistavatko he sen aikuisena. Mukavan päivän jälkeen mietin muistavatko he sen aikuisena. Muistavatko he aika ajoin kärttyisän ja väsyneen äidin, kun pikkusisko oli pieni vai muistavatko se mukavat yhteiset hetket jolloin äiti joi lirtakaupalla kahvia?
Usein me vanhemmat stressaamme millaisen lapsuuden lapsillemme teemme. Ylisuoritamme ja ylianalysoimme kaikkea mitä me ja lapset teemme. Luemme tutkimuksia, törmäämme somessa milloin mihinkin kirjoituksiin lapsuusiän traumoista ja vääristä kasvatustavoista. 
Vanhemman rooli ei ole helppoa, varsinkin kun koko ajan on sellainen pieni syyllisyydentunne läsnä.
Minä olen itse elänyt onnellisuuden lapsuuden jota voin muistella kaikella lämmöllä. Onnelliset muistoni eivät liity materiaan eivätkä rikkauksiin, vaan yhteisiin ja pieniin arkisiin hetkiin ja asioihin. Uskon, että suurin osa parhaimmista muistoistani on sellaisia, joiden aikana vanhempani eivät ole miettineet miten hyvän muiston ja hetken siitä itselleni saisin.
Muistan miten pehmoiselta edesmenneen mummini poski tuntui, kun siihen painoi suukon. Muistan miten äiti työpäivän jälkeen haisi ”sairaalalta”. Muistan yhteiset vaunureissut perheen kanssa ja muistan miltä vaunun pikakahvi tuoksui. Muistan miltä kuulosti koskettimien napsuna ja isän työpöydän tuolin narskuna, kun hän soitti kuulokkeet päässä. Muistan miten pahalta mudalta aurajoen kalat maistuivat kun ne siskoni ja naapureiden lasten kanssa sieltä ongimme ja paistoimme. Muistan lapsuudenkotini kellarin tuoksun, lähimetsien polut ja rakentamamme puumajat. Muistan miltä isovanhempieni alakerta tuoksui ja miten hienoa oli aina yhdessä kävellä lähikauppaan hakemaan vähän herkkuja. Muistan välähdyksiä pappan mustavalkoleffoista.
Niin paljon muistoja, niin yksinkertaisia asioita. Tässä on vain murto-osa siitä mitä minä muistan.
Toivon, että vuosien päästä lapseni voivat lämmöllä muistella lapsuuttaan. Toivon, että voin tarjota heille onnellisen, arkisen ja turvallisen lapsuuden. Läsnäoloä, lämpöä ja sitä, että tässä perheessä saa olla oma itsensä. 
Suurin osa tämän hetken muistoista tulee hälvenemään heidän muististaan. 5-vuotiaamme muistaa luultavasti jo hetkiä meidän tämän hetken jutuista sitten vuosienkin päästä. On jännä nähdä sitten vuosien päästä, mitkä näistä hetkistä on niitä joita he muistavat. 
Jos he muistaisivat tämän päivän tarkasti vielä vuosienkin päästä, he muistaisivat miten äiti suuttui tahallaan tehdystä sotkusta. He muistaisivat miten äitiltä pääsi kirosana, kun hän potkaisi jalkansa syöttötuolin jalkaan. He muistaisivat upean ja ihanan naurunsa, mikä raikasi ulkona, kun äiti peitteli heidät kerta toisensa jälkeen lumihankeen. He muistaisivat miten yhdessä zumbattiin ja tehtiin hienot kampaukset. 
He muistaisivat niin tavallisen, arkisen, inhimillisen ja onnellisen keskiviikon.

Raportti: Miten onnistui vähämateriaalinen vauvavuosi?

Kirjoitin kuopuksemme raskausaikana, että koitan pärjätä vauvavuoden mahdollisimman vähällä tavaramäärällä. Erityisesti vaatteiden saralla. Nyt, kun vauvavuosi on takana on aika raportoida miten homma meni!

Lyhyesti voisi tiivistää; hyvin meni. Missään vaiheessa vauvan vaatekaappi ei pursunut yli äyräiden ja jokaista hankittua vaatetta tuli käytettyä monesti.

Jokaisen koon kohdalla olemme pärjänneet n. 6-8 kappaleella bodyja tai paitoja. Housuja on ollut 2-4 kappaletta per koko, paksumpia paitoja muutama sopiva koko ajan. Yöpaitoja 4-6 sopivaa koko ajan.

Määrä voi tuntua vähältä, mutta kokoja on pystynyt hyvin käyttämään ”ristiin”. Olen ostanut uuden bodysetin – yleensä henkkamaukalta niitä settejä joissa on 4-6 bodya – ennen kuin edellinen on ollut vielä sopiva ja käyttänyt sitten tarvittaessa vähän niitä reilumpiakin vaatteita. Samalla tavalla toiminut oikeastaan kaikkien vaatteiden kohdalla.

Jonkun verran olemme saaneet vaatteita lahjaksi ja muutamat ylimääräisetkin ostokset ovat mahtuneet kaappiin. Nyt Ilona on jo sen verran iso, että isosiskoilta säästetyt vaatteet pääsevät pikkuhiljaa käyttöön. Me kun oltiin ehditty hävittäään kaikki vauvavuoden koot koska kahden lapsen piti riittää.

Joulukuussa 2017 syntynyt vauvamme oli ensimmäisen talven kokonaan ilman toppapukua. Selvisimme hyvin paksuilla vaatteilla, villapuvulla sekä kaukalo- &vaunupussilla.

Puklurättejä tuli hankittua ihan liikaa, koska niitä löytyi muuton yhteydessä sekä saatiin lahjaksi.

Sukkia oli muutamat liikaa, koska puimme todella usein vauvan sukkahousuihin.

Myös muutamat epäkäytännölliset mekkohärpäkkeet jäivät oikeastaan käyttämättä, mutta ne oli tullut jostain kauttarantain kiertotavarana. Onnistuin tällä kertaa itse välttämään kaikki söpöt, mutta epäkäytännölliset vaatteet.

Kaiken kaikkiaan minimalistin vauvavuosi onnistui aika hyvin. En kokenut missään kohtaa ahdistusta liian täydestä vaatekaapista, mutta kuitenkin vaatteita oli aina riittämiin. Käytettynä tuli hankittua vaatteita harmittavan vähän, mutta kolmen lapsen äitinä ei vaan tuntunut olevan aikaa ja jaksamista kierrellä kirpputoreilla etsimässä.

Leluja en myöskään ostanut kuin joulu- ja synttärilahjaksi ja silti niitä vaan on ihan kamalasti myös perheen pienimmällä. Onneksi siskolleni syntyi syksyllä tyttö, joten vaatteiden ja lelujen kierrättäminen jatkokäyttöön on tällä kertaa älyttömän helppoa.

Loppujen lopuksi selvisimme vauvavuodesta aika vähin kustannuksin. Henkkamaukka toki ei ole se ekologisin tai eettisin kauppa -eikä todellakaan laadukkain..- ostella vaatteita, mutta nyt mentiin sieltä mistä aita on matalin. Oli vaan niin helppoa tilata paketti suoraan käyttämämme ruokakaupan pakettiautomaattiin välillä jopa ihan naurettavan halvalla.

Myös Lidl on vahva suosikkini lastenvaatteissa ja ne vaatteet ovat mielestäni myös hyviä ja kestäviä!

Aika vähällä siis voi pärjätä. Ja suosittelen ostamaan aluksi vähemmän ja sitten vasta tarvittaessa lisää. Vauvan syntyessä ja kasvaessa huomaa vasta mitä oikeasti tarvitsee ja miten paljon! Näin välttyy hutiostoksilta ja säästää rahaa!