Hae
Tehtävänimikkeenä Laura
Kaupallinen yhteistyö

Entä jos kuolen huomenna?

Kaupallinen yhteistyö: Henkivakuutusyhtiö Kaleva

adf.track(546989, ’04_2021_KalevaHenkivakuutus_TehtävänimikkeenäLaura

Entä jos kuolen huomenna? Vaikka olen alle 30-vuotias, niin olen miettinyt omaa kuolemaani aina aika ajoin. Se voi kuulostaa surulliselta, mutta ei se sitä ole. En mieti kuolemaani sen takia, että odottaisin tai pelkäisin sitä.  Olen optimisti, mutta ennen kaikkea realisti. Mietin kuolemaani koska haluan varautua kaikkeen, jopa siihen omaan kuolemaani. Varsinkin nyt, kun minulla on lapsia. Minun tapani varautua siihen, on Vakuutusyhtiö Kalevan Henkivakuutus.

 

Täytän tänä vuonna 28 vuotta. Olen ammatiltani varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja minulla sekä puolisollani on kolme lasta. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2012 ja siitä asti olen ollut mukana työelämässä koko ajan. Koko ajan, miinus kolme äitiyslomaa sekä hoitovapaata. Puolisoni on minua reilu vuoden vanhempi joten ei tarvitse olla mikään suurin matikkanero jotta ymmärtää, että eipä meikäläisistä perintöä niin jäisi jos nyt kuolisimme. Perintö ei todellakaan ole se the juttu jota haluan jättää lapsilleni. Mutten halua jättää heitä kuitenkaan taloudellisesti turvattomaan tulevaisuuteen jos minulle tai puolisolleni sattuisi jotain. Koska meillä ei ole suurta vaurautta ehtinyt kertyä, niin turvaan perheeni taloudellisen tulevaisuuden Vakuutusyhtiö Kalevan henkivakuutuksen avulla.

 

Muutimme kolme vuotta sitten uuteen omakotitaloon, niin voitte siitä laskea; meillä on asuntolainaa takataskussa kyllä vielä aika paljon. Ja siksi meillä on henkivakuutus. Me olemme nuoria ja terveitä, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Minä haluan omalla toiminnallani turvata sen, että jos kävisi se huonoin vaihtoehto ja jompikumpi meistä vanhemmista kuolisi, niin ainakin lapsilla säilyisi koti ja asuinalue samana. Jotain turvaa ja tavallista muuten niin kamalan tapahtuman keskellä. Koska faktahan on se, että minulla eikä puolisollani olisi varaa jäädä yksin lasten kanssa asumaan omakotitaloomme. Olemme nuoria ja asuntovelallisia kolmen lapsen vanhempia. Tulemme hyvin toimeen ja saamme pikkuhiljaa kerättyä varallisuutta tässä elämisen sivussa, mutta vielä varallisuutemme ei ole mikään kovin iso.

 

Pakko heti alkuun myöntää etten ole ajatellut henkivakuutusta ennen lapsia ja ennen suurta asuntolainaa. Mielikuvani henkivakuutuksesta oli sellainen ammerikkalainen tv-hapatus; jos kuolen nyt tapaturmaisesti, niin omaiseni saavat sievoiset summat rahaa. Mielikuvissani henkivakuutus oli myös hinnaltaa suoraan amerikkalaisesta tv-sarjasta; kallis ja vain siksi suuri tuloisilla. Kun meille kuitenkin tarjottiin pankista todella kallista lainaturvaa kuoleman varalle, niin otin lisää selvää henkivakuutuksesta. Ja heti kättelyssä selvisi, että se on muuten helppoa ja edullista hommaa.

 

Vakuutusyhtiö Kalevan henkivakuutus on Suomen edullisin. Jo muutamalla eurolla kuussa voit saada taloudellista turvaa. Kaleva tekee myös yhteistyötä monen ammattiliiton kanssa ja näin ollen moni saa vielä suuren alennuksen omasta henkivakuutuksestaan. Meidän henkivakuutus ammattiliittoni takia on todella paljon edullisempi kuin normaalisti. Kalevan henkivakuutuksia myy myös vakuutusyhtiö If, jossa meidän vakuutukset on keskitettynä. Kaikenlisäksi kuten moni väärin luulee, henkivakuutus korvaa kuolinsyystä riippumatta. Myös tapaturman tai sairauden sattuessa.

 

Kalevan henkivakuutuksessa saa itse määrittää korvaussumman, joka maksetaan edunsaajalle kuoleman sattuessa. Meidän Kalevalta hankittu pariturva henkivakuutus kattaa sekä minut, että puolisoni ja maksaa alle 15 euroa kuussa. Olen pihipirkko ja lasken aina kaiken maailman maksu vs. säästö kustannukset, mutta tässä yhteydessä se on aika helppo lasku; jos laitan 15 euroa kuussa säästöön ja minä tai puolisoni kuolee vaikka vasta 20 vuoden päästä, niin sillä säästetyllä summalla ei ihan hirveästi makseta edes hautajaiskuluja. Surullinen, mutta realistinen ajatus. Henkivakuutuksen korvaussummaa saa muutettua myös koska vain joten esimerkiksi 10 vuoden päästä, kun asuntolainamme on pienempi voimme pienentää korvausummaa ja näin ollen henkivakuutuksen hinta on vielä edullisempi.

Oman kuolemaa ei voi ennakoida ja vaikka edelleen välillä tunnen olevani aika nuori ja kuolematon , niin silti aikuisuuden viisaus on hiipinyt päähäni. Ehkä se johtuu siitä, kun kolmikymppiset lähenee uhkavaasti, hah. En voi luvata lapsilleni ja puolisolleni ettei koskaan tapahdu mitään kurjaa. Mutta voin parhaani mukaan varautua siihen jos jotain kamalaa tapahtuu. Tuntuu lohduttavalta ajatukselta, että kaiken sen kamalan menetyksen ja surun keskellä lapseni saisivat jatkaa samassa koulussa. Tutussa ja rakkaassa kodissa tuttujen ja rakkaiden naapureiden ja ystävien ympäröimänä. Tuntuu helpottavalta ajatella, että sen kaiken surun keskellä puolisonikin saisi suruaikaa ja aikaa tukea lapsia sen sijaan, että hänen pitäisi murehtia taloudesta tai painaa niskalimassa duunia jotta he selviäisivät laskuista ja omakotitalomme kustannuksista.

 

Kun pahin tapahtuu ja koko elämä muuttuu, niin edes jotkin asiat pysyivät samoina ja turvallisina Kalevan henkivakuutuksen takia. 

 

Raha asiaa; näin me säästämme lapsille!

Rahapuhetta ei koskaan ole liikaa. Oli aikoja, kun rahasta ei puhuttu. Olen itse sitä mieltä, että mitä enemmän puhetta sen parempi. Kuka opettaa lapsille, nuorille aikuisille ja miksei aikuisillekin rahan käyttöä jos siitä ei puhuta? Raha ei tuo onnea, mutta kyllähän sitä rahaa tässä maailmassa tarvitsee. Ja raha antaa mahdollisuuksia asioihin ja ehkä sitä kautta se voi tuoda onnen. Olen jonkun verran puhunut meidän perheen talousasioista ennekin ja viime Instgram kyselyn aikana nousi esille kysymys joka vaati kokonaan oman postauksen; säästämmekö me lapsille? Koska halusin asiaan erilaisia näkäkulmia ja käytäntöjä, niin kyselin vastauksia myös Instagram seuraajiltani asiaan ja jaan nyt postauksessa myös heidän vastauksiaan. Joita tuli tooooodella paljon, kiitos niistä! Koitan koota tähän niitä yleisimpiä ja täysin erilaisia jos löytyy.

 

Säästämmekö lapsille?

Säästämme, muttemme säännöllisesti. Tähän asti olemme siirtäneet lasten lahjarahat aina heidän tileilleen ja muutaman kympin olen tainnut sijoittaa ”muuten vaan”. Siirsimme kaikki lastemme rahat heidän tileiltään rahastoihin muutama vuosi sitten. Matalariskinen rahasto matalalla korolla, mutta kyllä ne ovat kasvaneet jo kivasti korkoa! Pidemmän päälle oikein kivasti tulee ”ilmaista rahaa” heille.  Noin 70 % kertoi säästävänsä lapsiaan varten tilille tai rahastoon.

 

Kuinka paljon säästämme lapsille?

Me emme ole ajatelleet koko asiaa. Sen verran, kun säästöjä kertyy vuosien aikana. Olemme ajatelleet säästää lasten ajokortteja varten tai mihin he nyt sitten rahaa tarvitsevat kun aikuistuvat. Minä olen ajatellut asian enemmänkin niin, että säästämme heille pienen ”pesämunan” aikuisuutta varten, eli ehkä muutaman tonnin? Ajattelen asian niin, että säästämme omaan sukanvarteen suurempaa tahtia näiden vuosien aikana ja näin ollen meidän varallisuutemme kasvaa ja ehkä tulevaisuudessa pystymme vaikka antamaan vakuuden heidän asuntolainaansa. Itse en ole saanut koskaan mitään suurta käteispottia omilta vanhemmiltani – kiitos siitä, olisi saattanut mennä baariin – mutta rahallista tukea kuitenkin tarvittaessa. Ellen ihan väärin muista, niin rahastoni oli +1000 euroa ja käteistili suunnilleen sama, kun aloin säästämään kesätyörahoja. Saa isi ja äiti korjata jos olen ihan väärässä, hah! Minä olen siis omista kesätyörahoista säästänyt vanhemmilta saadun pohjakassan päälle. Jotain samaa ajattelin lapsilleni. Ja ehdottomasti pidän säästeliäisyyden ja fiksun rahankäytön opettamista paljon tärkeämpänä kuin suurta summaa tilillä, kun he aikuistuvat.

 

Kysyin Instagramseuraajiltani mikä olisi summa jonka he haluaisivat antaa lapsilleen, kun se aikuistuvat. Summat vaihtelivat tosi paljon, 1000 eurosta jopa 50 000 euroon. Moni vastasi, että autokoulun verran. Osa ajatteli ensiasunnon käsirahaa. 20 000 euroa kuukaudessa lapselle tarkottaisi melkein 100 euroa kuukaudessa 18 vuoden ajan. Meillä ei koskaan olisi näillä tuloilla varaa säästää kolmelle lapselle tuollaista summaa jos haluaisimme siinä samalla itse saada jotain säästöön. Mieheni vastasi tähän Instagramin puolella minulle myös; Ajokortti rahat, loput aspille. Käyttörahat saisivat tienata itse kesätöillä.

Olemme siis hyvin samoilla linjoilla mieheni kanssa. Säästämme kuukausittain, mutta oikeastaan meidän perheelle. Emme niinkään lapsille. Lasten säästöt kertyvät heidän lahjarahoistaan ja silloin tällöin summista.

 

Tämän haluan opettaa lapsilleni rahasta

Minulle todella tärkeää on se, että he oppivat tiedostamaan oman varallisuutensa ja pystyvät realistisesti ajattelemaan omaa talouttaan. Haluaisin, että oli elämäntilanne ja varallisuus mitä tahansa eri vaiheissa elämää, niin he tiedostaisivat sen ja osaisivat suhteuttaa elämäntyylinsä sen mukaan. Pikavippien ja luottojen maailmassa tämä on hyvin tärkeää!

 

Vastauksia joita sain teiltä(koitin koota vähän aiheittain samanlaisia);

Älä osta turhaa. Punnitse mihin rahasti käytät. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Mieliteko on eri kuin todellinen tarve.

Nuoresta asti ihan pieni siivu, kuten 1e per päivä kasvamaan esim rahastoon. Säästä. Korko korolle-ilmiön hyödyntäminen. Pienestä kasvaa iso ajan kanssa. Säästä aina pahan päivän varalle. 

Raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä (tämä tuli tosi monta kertaa)

Älä koskaan elä yli varojen. Laskut maksetaan aina ensin. Menot pitää suhteuttaa tuloihin. Säästä pahan päivän varalle. Pitää säästää, mutta pitää osata myös nauttia.

Avoin raha puhe.

Raha ei ole tärkein. Raha ei määrää ihmisarvoa. Raha ei yksinään tee onnelliseksi. 

 

Täytyykö lapsille edes säästää rahaa ja mitä käyttötarkoitusta varten?

Ei tietenkään tarviste, näin sanoi moni seuraajani ja samaa mieltä minä olen. Mutta sitten taas muutama seuraajani sanoi; miksi ei säästäisi jos siihen pystyy? Itse olen ehdottomasti sillä kannalla, että ensin omaan taskuun säästöjä ja sitten lapsille jos tilanne ja talous sen sallii. Rahallisesti voi auttaa, kun omat säästöt on kunnossa ja silloin pystyy vaikuttamaan siihen mihin rahat menee. Olen realisti ja ehkä vähän pessimisti, mutta joku voi täysi-ikäisenä saada ajatuksen pistää kaikki haisemaan. Vaikka miten fiksusti olisi rahankäyttöä opetettu. Ollappa nuori ja villi.

 

Moni sanoi säästävänsä ensimmäisiin huonekaluihin. Takuuvuokraan, ensi asuntoon, ajokorttiin ja autoon. Aikuisuuden ensimmäisiä isoja rahareikiä, fiksuja kohteita kaikki!

 

Minä olen ehdottomasti sillä kannalla, että säästämisestä lapsille ei kannata ottaa stressiä. Jo pienistä summista kasvaa vuosien saatossa mukava summa ensiasunnon huonekaluihin tai asp-tilin pohjaksi. Tukea voi lasta niin monella muullakin tavalla. Ennen kaikkea on tärkeää opettaa lapsille rahan käyttöä realistisesti. Opettaa fiksua kuluttamista ja sitä, että kaikkea ei aina saa heti, vaan asioiden eteen on tehtävä töitä. Taloudenhallinta ja fiksun rahankäytön opettaminen antaa lapselle hyvät eväät elämään ihan ”ilmaiseksi”.  Ja pienten lasten kanssa varsinkaan ei kannata stressata säästämisestä; säästämään ehtii hyvin myöhemminkin. Itse ainakin ajattelin laittaa muutaman vuoden päästä rahastoon saman summan joka meillä menee nyt päivähoitomaksuihin. Minun ja mieheni rahastoihin, en lapsille. Siitä kasvaa nopeasti kiva pesämuna, turva ja rahasto jolla ehkä sitten maksamme Ikean huonekaluja ensimmäiseen asuntoon tai takaamme lainoja.

 

Eli summa summarum; säästetään kyllä mutta ei säännöllisesti eikä sen suurempia summia heidän tileilleen. Koitetaan kartuttaa lähinnä omaa varallisuutta jotta voimme tarvittaessa auttaa myös lapsiamme. En stressaa lapsille säästämisestä. Säästän itselleni jotta voin tarjota heille lihaa sunnuntai lounaalla, kun he ensin ovat vetäneet tonnikalamakaronia koko viikon opiskelijoiden kimppakämpässä.