Hae
Tehtävänimikkeenä Laura

Meidän unikoulu!

Meidän unikoulu alkoi melkein kaksi viikkoa sitten, kun miehen isyysloma alkoi. Meidän tilanne oli se, että mies ei pysty arkisin työaikojensa takia osallistumaan öiden hoiteluun, joten siksi me odotimme häneen lomaansa asti unikoulun pitämistä, vaikka yöt ovat olleet todella kauan jo ihan katastrofaalisia. Minusta ei vain ollut valvomaan näiden univelkojen kanssa ja miehen kanssa tyttö nukkuu aina paremmin. Ajattelimme pääsevämme helpommalla näin. Ja kyllähän me aika helpolla olemme päässeet!

Lähtötilanne oli siis tälläinen; Ilona nukahti iltaisin omaan sänkyynsä joka oli meidän sängyn vieressä. Heräsi kuitenkin useasti jo parin tunnin jälkeen vaatimaan tissiä ja jäi meidän väliin ja sitten loppuyö olikin yhtä tissinlutkutusta ja heräilyä. Öisin herättiin vähintään 4 kertaa, yleensä 30min-1h välein.

Unikoulu alkoi sillä, että siirsimme Ilonan sängyn häneen omaan huoneeseensa. Tarkoituksena oli jättää ensin kokonaan yötissi pois, mutta lopulta menikin niin, että imetän edelleen kerran yössä. Tai oikeastaan jo aamun puolella.

Ensimmäisenä yönä Ilona heräsi varmaan 4 kertaa huutamaan täyttä kurkkua, mutta kuitenkin rauhoittui aika nopeasti miehen silittäessä. Me siis teimme niin, että mies hoiti yöheräämiset, jotta tyttö ei vaatisi tissiä niin sinnikkäästi. Ensimmäisenä yönä muuten silitettiin, mutta 04 annoin tissiä ja sitten nukuttiin aamu seiskaan asti ilman herätyksiä.

Seuraavana yönä mies laittoi patjan Ilonan huoneen lattialle ja yöpyi siellä. Ilona taisi herätä kolme kertaa ja taas 05 annoin tissiä jonka jälkeen nukuttiin aamuun asti.

Kolmas yö oli jo paljon parempi ja sellaisia ovat olleet melkein kaikki yöt; Ilona herää 02 aikoihin ja rauhoittuu nopeasti silityksellä. Sitten imetän hänet aamuyöllä siinä 04 aikoihin ja sitten nukumme aamun asti.

Muutama poikkeuskin on ollut mukana. Ilona on herännyt toisen kerran vasta 06 aikoihin ja sitten olemme nousseet ylös imetyksen jälkeen. Eli hän on syönyt vasta aamulla. Edellis yönä hän heräsi vain kerran, 05 jolloin hänet imetin ja sitten nukuttiin 07 asti! Viime yönä taas Ilona heräsi 02 jälkeen, nukahti silitykseen ja heräsi 6:40 jolloin nousimme ylös tissittelemään!

Olemme päässeet siis aika helpolla ja mielestäni unikoulumme on ollut hellä ja mukava meille kaikille. Yhden imetyksen taktiikalla jatketaan nyt toistaiseksi ja katsotaan jääkö pikkuhiljaa se itsellään pois vai tarvitseeko sitten hellästi unikouluttaa sekin pois. Annan nyt kuitenkin ihan rauhassa Ilonan tottua tähän tilanteeseen ja katsotaan sitä sitten ehkä kuukauden tai parin päästä.

Voi myös olla, että ensi viikolla saa yöllä vähän rauhoitella tai silitellä enemmän kun mies palaa töihin ja on minun vuoroni hoitaa taas yöt kokonaan. Mutta eiköhän sekin siitä sitten pikkuhiljaa ala luistaa!

Ehdottomasti oli unikoululle oikea aika, voi olla että olisi ollut jo hetki sitten. Niin helposti ja mukavasti kaikki on mennyt!

Viimeinen vauvuosi saa pian virallisen loppunsa

Jos pilkkua viilataan niin vauvavuosihan on ohi ollut jo melkein pari kuukautta. Mutta meidän taapero ei kävele, syö tissiä ja nukkuu kainalossa, joten vauvahan hän ihan vielä on. Kuitenkin jollain tavalla tuntuu, että vauvavuosi tulee pian virallisesti päätökseen unikoulun, oman huoneen ja yöimetyksen lopettamisen myötä. Miehen isyysloma on kohta täällä!

Pitäisikö olo olla nyt haikea? Onhan kuitenkin kyseessä viimeinen vauvavuosi, viimeinen vauvani. Ehkä se haikeus tulee myöhemmin, mutta en osaa kaivata asiaa etukäteen. Olen osannut tällä kertaa nauttia niin kovin kaikesta vauvaani liittyvästä, että jos mahdollista, niin vauva pursuaisi korvistanikin jo ulos.

Tällä kertaa olen saanut nauttia imetyksestä pitkään ja se on suurimmaksi osaksi ollut mukavaa. Tällä kertaa olen saanut imettää juuri niin kauan kuin olen halunnut,edelleen imetystä jatkaen. Kahden epäonnistuneen imetystaipaleen jälkeen tämä kruunasi viimeisen vauva vuoden ja jollain tapaa toi päätökseen kaikki vauvavuoteni. Sain onnistua siinä ja se oli ihanaa!

Tällä kertaa olen kantanut vauvaa enemmän kuin ennen. Olen nauttinut siitä läheisyydestä ja sain huomata, että juurikin se lähellä pitäminen auttoi alussa menettämisen pelkoon ja kätkytkuoleman googletteluun.

Tällä kertaa voin rehellisesti sanoa ettei alakuloisuudesta, babybluesista, lievästä masennuksesta – en oikein ole itse varma mitä keskimmäisen vauvavuotena ”virallisesti” koin, ehkä jopa masennusta – tai miksi sitä nyt kutsuisi, ole tietoakaan! Olen ollut toki väsynyt, mutta aina syvällä siellä sisimässäni kuitenkin tunnistanut sen olevan vain väsymystä.

Tällä kertaa mulla on ollut mun isot tytöt. He ovat olleet arkeni ilo, seura ja pelastus. He ovat väsyneenäkin vieneet minua ulos ja seikkailuihin ja auttaneet vauvan hoidossa innokkaasti. He ovat pitäneet toisilleen seuraa, he ovat pitäneet minulle seuraa. Ja minä olen saanut nauttia heidän seurastaan ihan rauhassa kotona.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että me päätettiin antaa vielä yhdelle lupa tulla. Ja olen onnellinen, että tärppi kävi niib helposti. Raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin ja vauvavuosi meni hyvin. Meillä touhuaa täällä iloinen, onnellinen ja kaikin puolin terve sekä hyvinvoiva taapero.

Vaikka hitusen haikealta tuntuu, että seuraavat ensiaskeleet ovat perheemme viimeiset, niin enemmän kyyneleet ovat helpotuksen kyyneleitä. Vauvavuosi on ollut perhepeteineen ja yöimetyksineen ihanaa, mutta rehellisesti sanottuna olen aivan helvetin poikki.

Loppu. Kaput. Finito. Järjetön väsymys kertaa järjetön. Yli vuoden univelat alkaa pikkuhiljaa painaa vähän liikaa. Tai sitten se on se kisaväsymys, kun tietää helpotuksen olevan kulman takana.

Vaikka tiedänhän minä, että niitä huonoja öitä on luvassa vielä lukemattomia lasten iästä riippumatta. Mutta ei tässä määrin, ei tällaisella aikavälillä. Jaksan uskoa, että yöimetyksen lopettaminen vähentää radikaalisti heräämisiä. Ehkä vielä jonain päivänä minä saan nukkua kauemmin kuin tunnin tai pari yhtäjaksoista unta.

Kiitos viimeinen vauvavuosi. Olit ihana. Mutta aika ihanaa myös, kun olet ohi. On aika keksiä uusia seikkailuja.